Lukupiiriläiset suosittelivat Väisästä

Tämän päiväisessä lukupiirissä nousi esiin myös kiinnostava ja hyvin kirjoitettu trilogia, jonka on kirjoittanut Hannu Väisänen.

Trilogian ensimmäinen osa on nimeltään Vanikan palat.
toinen osa Toiset kengät ja viimeinen ja uusin teos on nimeltään Kuperat ja koverat.

Itse en ole näitä kirjoja lukenut ja olisikin mukavaa, jos joku nämä lukenut kirjoittaisi tähän blogiin lukukokemuksestaan. Onko niin, että tapahtumapaikkana on Oulu ja varuskunta siellä?

Seuraavan kerran lukupiirissä 26.4.

Lukupiiri kokoontuu jälleen seuraavan kerran toukokuussa, 26.
silloin keskustelemme Tommi Melenderin kirjasta Ranskalainen ystävä.

Kustantaja kertoo näin:
...Joel Raento on suomalainen näytelmäkirjailija ja julkkisluennoitsija, joka tienaa hyvät rahat eliitin härnäämisestä. Identiteettikriisin jälkeen hän vetäytyy ranskalaiseen pikkukaupunkiin omistautuakseen Gustave Flaubertin teosten lukemiselle. Siellä hän tapaa Marcel Daigneault’n, tragedian kokeneen entisen lehtorin ja nykyisen kuljetusyrittäjän, joka joutuu ajamaan pimeitä keikkoja rikollisliigalle. Heitä yhdistävät tyylin ja arvokkuuden kaipuu sekä ikävä 1800-luvulle. Nykyaika on CNN:n uutisvirtaa kulttuurien yhteentörmäyksestä; terrorismia, taloutta ja ihmiskauppaa. Väistämättömien tapahtumien keriytyessä auki Joel ja Marcel oppivat jotain tärkeää itsestään, toisistaan, ystävyydestä ja ihmisen kyvystä tehdä hyvää armottomissakin olosuhteissa. Ranskalainen ystävä on tyylikäs kunnianosoitus eurooppalaiselle laatukirjallisuudelle....

Tänään on lukupiirit

Tänään keskustelemme klo 14 ja klo 18
Susanna Alakosken kirjasta Sikalat.

kirja kertoo ruotsinsuomalaisten elämästä ystadin kaupungissa, jonne on syntynyt ihan uusi lähiö Fridhem. Aika on parhainta/pahinta 70-lukua, suuren muuttoaallon aikaa.

Pikku Leenan kertomus on koskettava tarina selviytymisestä.

Elämän lempeät maut

Erica Bauermeister: Elämän lempeät maut (2009)
Tämä kirja pakoili minua monta kuukautta. Olin lukenut tästä kirjasta eräällä kirjallisuusfoorumilla ja nähnyt siitä vain kansikuvan. En painanut mieleen ,saatika että olisi kirjannut ylös, kuka oli kirjailija tai mikä oli kirjan nimi. Muistiin jäi vain aavistus tuoksuista, joita kirja lukijoissa oli herättänyt.

Kirja on esikoisteos. Monet ovat hyvin varovaisia tarttuessaan kirjaan, joka heti kirjan kannessa kertoo olevansa esikoinen. Tämä kirja liikkuu kirjastossamme Bestseller lainana edelleenkin. Meidän kirjastossa ei siis liene esikoisteospelkoa.

Miten sitten kohtasimme, me kaksi? Istuin toista kuukauttani kaunokirjallisuuden asiakaspalvelussa ja käsieni kautta virtasi erilaisia kirjoja, mutta viime viikolla me sitten törmäsimme. Kun näin kirjan hyllyssä, sisälläni läikähti lämmin helähdys. Siinäkö se nyt on....

Mietin voinko lainata sen "pois asiakkailtani". (Kirjastolaisena sitä aina ajattelee asiakkaan lukuintoa ensin.) Mutta halu nauttia jostain ihanasta, houkutteli enemmän ja lainasin sen viikonlopuksi. Uteliaisuus ja oma lukuhalu voitti palvelualttiuden.

Täyttyivätkö odotukseni? Kyllä, kirja oli vähemmän amerikkalainen hömppä kuin olin kuvitellut. Reseptit olivat hillitysti tekstin joukossa, ja ne olivat esillä vain silloin kuin niitä tarvittiin. Henkilöt olivat mielenkiintoisia ja joidenkin elämästä näkyi tekstissä myös enemmän kuin pintaraapaisu. Juoni ei nyt ehkä ollut mikään suuri älynväläys, hieman samantapaista kuin nämä nappi- lankakauppa teokset, mutta viihdyin kirjan rauhallisessa ilmapiirissä ja ihan todella nautin soljuvasta tarinan kerronnasta. Ja mikä parasta, kirja ei ole mikään järkäle vaan päättyy sopivasti. Kirja on kuin siinä kuvattu kukkakimppu, iloisia tulppaaneja, joiden joukossa on timjamin ja rosmariinin oksia.

Mistäkö kirja kertoo? No, ravintolasta, ruoanlaittokurssista, kurssilaisista, eri ikäpolvista, rakkaudesta ja sen menettämisestä ja sen hyväksymisestä. Se kertoo mausteen tuoksuisesta elämästä, ihmiselämästä.

E-kirja ja lukulaite

Tämä on BeBook elektronisten kirjojen lukulaite. E-kirjoja voi lainata Helmet-verkkokirjastosta! Kohta puoliin ihan hetken kuluttua lukulaitetta voi lainata ainakin Espoon Sellon kirjastosta ja Entressen kirjastosta . Laitteen laina-aika on 7 päivää.

Tuosta kuvasta ei tullut oikein tarpeeksi terävää, jotta voisit nähdä mitä siinä lukee, mutta vika on minun eikä laitteiden (skanneri ja lukulaite). kirja jonka latasin tähän itselleni luettavaksi on Kirjan matka tekijöiltä lukijoille : puheenvuoroja kotimaisen kaunokirjallisuuden luomisen ja lukemisen ehdoista 2000-luvulla / toimittanut Tarja-Liisa Hypén [Tampere] : Tampere University Press , 2007.


Ai niin, unohdin ihan kertoa miltä laite tuntuu. Noh, se tuntuu oikein mukavalta. Se toimii melkein paremmin kuin pino kirjoja silloin kun menen matkoille. Helppo kantaa mukana ja tosi hyvä kun tekstin kokoa voi säätää. Siinä on kestävät akut ja sitten tuo kirjanmerkki homma on kiva. Voin jatkaa selailematta ja pläräilemättä siitä mihin viimeksi jäin, eikä kirjanmerkki ole kadonnut mihinkään sillä aikaa. Juu, ja junalippunikaan ei ole hukkunut sinne kirjan väliin :D. Konduktöörisetä on iloinen kun leimaamiseen ei men aikaa Raisan hakiessa sitä leimattavaa kirjan lehtien välistä.

Vihreä veräjä

R.C. Sheriff: Vihreä veräjä ( 1958)

Baldwin jää eläkkeelle! Hän saa yli neljänkymmenen vuoden palveluksesta kirjanpito-osastolla koristekellon, jonka voi laittaa takana reunalle. edith odottaa kotona hieman otsa rypyssä miten heidän arkensa nyt muotoutuu. Hänhän on saanut järjestää arkensa oman aikataulunsa mukaan. Baldwin on hyvin säntillisesti lähtenyt aina töihin.Avioliitto on ollut pitkäikäinen. Ehkei enää näin myöhemmällä iällä heidän mielestään koivn romanttinen, mutta mitä sanoo lukija, joka ulkopuolisena katsoo heidän elämäänsä? Entä miten elämä muuttuu? Miksi Edith suikkaa pitkän ajan jälkeen suukon miehensä ryppyiselle poskelle ja on oikein kiihdyksissään? Missä on vihreä veräjä?

Suklaapolkuja

Tuija Lehtinen: Suklaapolkuja. WSOY 2008

Mitä yhteistä on meteorologilla ja ekologilla ja lemmikkirotalla ja Sinuhella? Ne kaikki esiintyvät ja vievät eteenpäin tarinaa suklaapolulla. Suklaa tuntuu olevan avainasia niin monessa viime vuosina ilmestyneessä kirjassa Pienen suklaapuodin (Joanne Harris,2001) ilmestymisen jälkeen. Niin, ja leffamenestys(Lasse Hallström, 2000) vain lisäsi haluja kirjoittaa suklaasta tai sen vierestä tai no, ainakin nyt kaupan pidosta.Mutta onko tässä suklaapolkujen kirjassa tarpeeksi intohimoa? Romantiikkaa ja rakkautta vai vainko ekotekoja ja ötököitä? Hmmmm.... Tarkista! Lue!

Nancy Thayer: Ystävyyden karikot. KARISTO 2009.

Ja nyt minä matkustin tämän rakkautta ja romantiikka sekä ihmissuhteita täynnä olevan kirjan avulla Nantucketin saarelle(www.nantucket.net. Jo kirjan kansikuva kertoi minulle, että suolaisia tuulia ja ihania ruovikkorantojaon tiedossa.Kirja kertoo kahden naisen pitkäaikaisesta ystävyydestä, joka yhteytden katkettua ja elämän heitä heiteltyä, alkaa punoutua jälleen yhten. romanttisen lisän tuo toisen ystävättären komea ja vetovoimainen sulhanen, joka viehättää yhden jos toisenkin naisen silmää ja sydäntä.

Henkensä kaupalla

Linda Howard: Henkensä kaupalla. WSOY 2009
Siinä se on, periamerikkalainen blondi ja komea ohi saapasteleva poliisitutkija Wyatt. (Ihan kuin Wyatt Earp modernina versiona) Tässä kirjassa on romanttista jännitystä, murhajännitystä ja paljon ihania ystävyys- ja suhdekiemuroita. Tottakai taustalla on kiva perhe ja päivällisiä myös. Päähenkiö Blair on ponnaripäinen iloinen ja taitava yrittäjänainen, jolla on oma kuntosali.
Mitä tapahtuu kuntosalin pihalla sinä iltaja, jolloin Blair lähtee salilta viimeisenä? Hän sammuttaa valot ja kytkee hälyttimet, ottaa autonsa avaimet ja laukkunsa, astuu ulos ovesta ja.....