tiistai 27. heinäkuuta 2010

Birth of the Chess Queen


HarperCollins, 2004

Tämä kauniisti kuvitettu englanninkielinen kirja löytyy Pelit ja leikit -hyllystä (79.81). Kirjassa kerrotaan eurooppalaisten kuningattarien asemasta ja vallasta eri maissa eri vuosisadoilla. Samalla tutkitaan shakkipeliin ja shakkinappuloihin, varsinkin kuningattareen, kätkeytyvää symboliikkaa. Pelin intialaisessa ja arabialaisessa alkumuodossa ei ollut lainkaan feminiinisiä hahmoja, koska sen ajateltiin kuvastavan armeijoiden kohtaamista taistelukentällä, johon naisilla ei ollut asiaa. Missä ja milloin kuningatar otettiin mukaan shakkilaudalle? Miten ja miksi siitä tuli pelin voimakkain nappula? Tekijä kertoo kiinnostuneensa näistä kysymyksistä nähdessään museossa pienen Neitsyt Mariaa ja Jeesus-lasta esittävän patsaan, jonka väitettiin olevan vanha shakkikuningatar. Tutkijan epäilykset heräsivät, ja hän päätti perehtyä aiheeseen tarkemmin.

sunnuntai 18. heinäkuuta 2010

Karkurit


(Aleksis Kivi, v. 1865)

Recallmed, 2009





Karkurit on näytelmä sukuvihasta ja kielletystä rakkaudesta. Tarinan keskiössä on kahden kartanonomistajan välinen verinen vihanpito, joissa osapuolina ovat Viitalan parooni Markus ja Kuuselan parooni Mauno. Mauno on pahasti velkaantunut, vararikon partaalle, joten Markus on ilmoittanut haluavansa ostaa Kuuselan, toivoen näin nujertavansa Maunon lopullisesti. Markuksen ottopoika, Niilo, kuitenkin sopii salaa Maunon kanssa hankkivansa tälle riittävästi rahaa voidakseen maksaa velkansa sillä ehdolla, että saa hänen Elma-tyttärensä vaimokseen. Mauno suostuu. Niilolla on kuitenkin paljon kierompi taka-ajatus mielessään: häiden avulla saada Markus aivan vihoihinsa, koska katsoisi ottopoikansa pettäneen hänet, ja usuttaa hänet Maunon kimppuun siinä toivossa, että kahakka tekisi selvän molemmista, jolloin Niilolle jäisi sekä Viitala että Kuusela. Niilosta on nimittäin tehty Markuksen perillinen, sillä Markus on julistanut biologisen poikansa, Tykon, perinnöttömäksi. Tämä siksi, että Tyko oli aikoinaan ollut salakihloissa Elman kanssa. Tyko palaa kuitenkin kotiin Uraalilta, sotakarkurina, juuri kun avioliittosopimus allekirjoitetaan. Vanha lempi elää kuitenkin edelleen, joten Elma päättää myrkyttää itsensä, ettei pettäisi Tykoa. Hänen kasvatesisarensa Hanna saa kuitenkin tiedon asiasta ja kertoo siitä Tykolle. Nuoret toimittavat Elmalle unilääkettä sisältävän pullon, joka saa hänet näyttämään kuolleelta vaikka onkin vain sikeässä unessa. Tyko ja Niilo kohtaavat Elman kuolleelta näyttävän ruumiin äärellä ja kuolevat keskinäisessä kaksintaistelussaan. Elma herää pian ja hänkin kuolee, oikeaan myrkkyyn vai sydämensä murtumiseen, sitä ei tehdä selväksi. Paroonien riita saa loppunsa, kalliilla hinnalla.



Karkurit on suuressa määrin velkaa William Shakespearen Romeo ja Julia-näytelmälle. Jos lukee molemmat peräkkäin, huomaa miten varsinkin juonikuvioissa on suuria yhtäläisyyksiä. Molemmissa on aiheina kahden perheen välinen sukuviha ja näiden jälkikasvun kielletty rakkaus. Kivi on lainannut näytelmäänsä jopa muutaman tietyn yksityiskohdan, kuten myrkkypullon vaihtaminen unilääkkeeksi ja kilpakosijoiden välinen kaksintaistelu tytön haudalla. Kiven tuotanto on monessa mielessä suomalainen vastine Shaksepearen tuotannosta. Molemmilla on samat heikkoudet ja vahvuudet, Molempien tarinat ovat ennestään tuttuja ja perinteisesti kerrottuja, mutta kieli ja henkilöpsykologia ovat jotain tuoretta ja luovaa. Kiven tunneskaala on myös hyvin suomalainen: täynnä haikeutta, anovuutta, hartautta ja haavoittuvuutta. Skaala on kokonaisuudessaan hyvin laaja, voimakas ja raju.



Näytelmässä on tyypillinen suomalainen miljöö: ennustajaeukko lukee tulevaisuutta nuorille tytöille, vanhempi paimen kurittaa nuorempaa kepillä, nuoret sotilaat täynnä unelmia ja elämän riemua, metsämaiseman haikeus. Kivellä on hyvin rikas sisäinen maailma, jonka hän suodattaa korpimaisemien avaruuden ja vapauden tunteen kautta. Näytelmä on täynnä rehellisiä tunteita, aivan kuin kirjailija itsekin kokisi ne. Karkurit on suurta draamaa pienoiskoossa. Maanpäällisten tapahtumien kautta käsitellään kosmisia teemoja. Hannan laulu Elman haudalla neljännessä näytöksessä on yksi Kiven kauneimmista runoista. Epätodellisessa arkipäiväisyydessään se on kuin kuvitus.


perjantai 16. heinäkuuta 2010

Vanhin, nuorin vai katraan keskeltä


Kirjapaja 2009

Vanhin, nuorin vai katraan keskeltä on kirja kaikille, jotka ovat kasvaneet sisarusparvessa tai ilman sitä, ja miettineet, miksi pikkusiskot käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät tai miksi vanhemmat suhtautuvat isoveljeen vakavammin kuin pienempiin sisaruksiin.

Ruotsalainen kasvatustieteilijä Elisabeth Schönbeck on erikoistunut tutkimaan sisaruutta. Hän on tutkinut tosi-tv-ohjelman osallistujia, hallituksen jäseniä, presidenttejä ja monia muita ammattiryhmiä ja nähnyt tiettyjen käyttäytymismallien toistuvan samanlaisina uudestaan ja uudestaan. Hänen mukaansa paikka sisarusparvessa, sukupuolen lisäksi, vaikuttaa ihmisen käyttäytymiseen.

Schönbeckillä on paljon herkullisia esimerkkejä tilanteista, joissa hän pystyy päättelemään tuntemattoman ihmisen sisarussuhteet. Niitä lukiessa voi vain nyökytellä: tuon minäkin olen huomannut. Vastuuntuntoisista esikoisista tulee usein johtajia ja organisaattoreita, huolettomista kuopuksista taas seikkailijoita ja maailmanmatkaajia. Joustavat ja sosiaaliset keskimmäiset lapset puolestaan monesti etsivät paikkaansa elämässä pitkäänkin. Martin Luther King ja Ingmar Bergman olivat keskimmäisiä lapsia. Kuopuksia ovat esimerkiksi Bill Gates, prinsessa Madeleine ja Charles Darwin (toiseksi nuorin kuudesta sisaruksesta). Esikoisia ovat Hillary Clinton, Carl Bildt ja Carl von Linné.

Kirjassa on ohjeita lastenkasvatukseen ja työntekijöiden rekrytointiin, mutta parhaan annin siitä saanee lukemalla tarkkaan luvun omasta paikastaan sisarusparvessa. Sen jälkeen voi vilkaista, mitä sanotaan muista sisaruuspaikoista, valekaksosuudesta tai ainoan lapsen asemasta. Lukemisen jälkeen kenties ymmärtää paremmin, miksi itse tai joku muu on tehnyt parisuhteessa tai työelämässä sellaisia päätöksiä kuin on tehnyt.

Kirjan luki isosisko, jolla on neljä pikkusiskoa ja joka on naimisissa keskimmäisen lapsen kanssa.

Tarkista kirjan saatavuustiedot HelMetistä

torstai 15. heinäkuuta 2010

Salainen puhe

Tom Rob Smith: Salainen puhe
Tammi 2010

Tänä vuonna suomeksi ilmestynyt Tom Rob Smithin kirjoittama Salainen puhe oli luettava heti edellisen kirjan, Lapsi 44, jälkeen.

Lapsi 44 kertoi Stalinin ajan Neuvostoliitosta ja Salainen puhe jatkaa kertomusta sijoittuen Stalinin kuoleman jälkeiseen aikaan vuoteen 1956. Päähenkilönä on edelleen sama Lev Demidov, joka johtaa nyt omaa henkirikosten osastoa. Osasto saa toimia vain sillä edellytyksellä, että se toimii täysin salassa.

Henkirikososaston perustaminen on Demidovin ansiota ja uutta osastossa on se, että osasto etsii henkirikoksia tutkiessaan todisteita. Rikoksia ei enää haudata poliittisen totuuden sanelemiin selityksiin. Samaa edelliseen kirjaan on kuitenkin se, että kaikki tehdyt rikokset yritetään edelleen suodattaa pois kansan tietoisuudesta. Vallitsevana Neuvostoliitossa on vielä käsitys, että rikollisuutta ei ole. Uuden osaston erikoisuutta kuvataankin kirjan tekstissä hyvin: " Osastolle myönnetty vapaus oli hyvin erikoista laatua, ja Lev, joka oli tehnyt kaikkensa päästäkseen eroon salaisesta poliisista, huomasi päätyneensä toisen - tosin aivan erilaisen - salaisen poliisin johtoon."
Pidin tästä kirjasta jopa enemmän kuin ensimmäisestä. Uutena aihepiirinä, joka minua alkoi kiinnostaa, nousi esiin Unkarin kansannousu ja ylipäätään ns. rautaesiripun itäiselle puolelle jääneiden maiden ja kansojen historia. Kirjan tekstiä lukiessa aistii saman ahdistuksen ja pelon ilmapiirin, jossa tavalliset kansalaiset, tai ehkä on vielä parempi sanoa, että kaikki neuvostoliiton kansalaiset elivät, kuin ensimmäisessäkin kirjassa. Yhä paremmin esille nousee myös kuvaus ihmisistä, jotka eivät ole pelkästään hyviä tai pahoja.

Kirjaa lukiessa mietin todella monta kertaa, miten minuun olisi vaikuttanut kirjassa kuvatun jatkuvan pelon ilmapiirissä eläminen. Häpeäkseni täytyy tunnustaa, että tuskin minullakaan olisi ollut kylliksi rohkeutta ryhtyä puolustamaan yksilön oikeuksia yhteiskunnan/politiikan sanelemaa totuutta vastaan. Entä perheen, läheisten, ystävien puolustaminen? Entä minulle tuntemattomien ihmisten puolustaminen? Olisinko vetänyt hartiat kyyryyn, katsonut maahan ja yrittänyt vain tekeytyä mahdollisimman huomaamattomaksi? Siinäpä meikeläisen pikkuaivoille paljon "olisinko" -pohdintaa.

Lisätietoa Tom Rob Smithin kirjasta Salainen puhe:

Kirjavinkit -sivujen kirjaesittely

Kirja-esittely SavonSanomissa

Lisätietoa Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Nikita Hruštšovin puheesta:

Wikipedian sivu

Yle/Ajantasa


keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Mallenin suku


Catherine Cookson: Mallenin suku
Gummerus 2010
Mallenin suku on kertoo äkisti köyhtyneen mahtimiehen, Thomas Mallenin, suuresta elämänmuutoksesta 1880-luvun englantilaisessa maalaispitäjässä. Velkojat ovat kimpussa ja kartano on pakko myydä ja työntekijät saavat lopputilin. Kaikki muut paitsi uskollinen kotiopettatar neiti Brigmore ja palvelustyttö Mary. Thomas Mallen tarvitsee naisia, sillä hänen on huolehdittava nuoret sisarentyttärensä Barbara ja Constance avioliiton satamaan.
Mallenin poika Dick on tietysti renttu eikä hänellä ole asiaa jäädä asumaan perheen kanssa.
Isä Mallen on kovaluonteinen eikä hän ole tottunut vastaväitteisiin. Hänen tummissa hiuksissaan on erikoinen valkoinen raita. Samanlainen raita on monilla piirikunnan vekaroilla, sillä hän on kylvänyt siementään ahkerasti eri puolille piirikuntaa.
Yksi näistä valkoraitaisista on kiihkeä ja sisukas Donald, joka saa eräänä päivänä tietää todellisen isänsä, kun kaverit haukkuvat häntä äpäräksi. Donald on vain yhdeksän vuotias, mutta hän päättää jo tuolloin tulla osaksi Mallenin sukua.
Kirjan pääosio on Barbaran ja Constancen naimisiin pääsy. Jos asiat olisivat pysyneet ennallaan, mitään ongelmaa ei olisi, mutta köyhien tyttärien naittaminen on haasteellista. Barbara ihastuu Donaldiin, vaikka tämä on tavallinen tilallinen, tosin hyvin yritteliäs. Barbara joutuu epätoivoon, kun Donald haluaakin Constancen. Hänet eikä ketään muuta.
Constancen sydän puolestaan sykkii Donaldin sairaalloiselle velipuolelle, mutta hänen on pakko mennä naimisiin Donaldin kanssa.
Hääyöstä lähtien kaikki menee pieleen. Tästä alkaa myös kirjan paras osa. Cookson kuvaa taitavasti avioliiton helvettiä ja henkistä väkivaltaa, jota viha ja katkeruus ruokkivat.
Mallenin suvun trilogiaan kuuluvat Mallenin suvun (the Mallen Streak 1973) lisäksi Mallenin tyttö (the Mallen girl 1973) ja Mallenien paluu (1974). Ensimmäinen osa oli niin luettava, että epäilemättä luen muutkin osat. En tunne Cooksonia tarkemmin, mutta Mallenin suvusta pidin, koska tyyli ei ollut liian imelää.

tiistai 13. heinäkuuta 2010

Lapsi 44

Tom Rob Smith: Lapsi 44
Tammi 2009


Tätä kirjaa, Lapsi 44, pyörittelin koko viime talven käsissäni ja ajattelin, että tämä pitää lukea. Kirjan kansi ei iskenyt minuun, eikä alussa takakannen esittelytekstikään, paitsi sitten yhden kerran. Tiedä sitten, mistä se kiinnostus yht'äkkiä heräsi, mutta siitä lähtien aina kirjan nähdessäni harkitsin onko minulla nyt aikaa lukea. Ja sitten tuli kesä ja loma ja ensimmäinen lomakirjani oli tämä. Ja hyvällä kirjalla aloitinkin.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Neuvostoliittoon ja Stalinin aikoihin. Kirjan tarina alkaa siitä, kun nainen eräänä pakkastalven ankeana päivänä toteaa nälissään, ettei jaksa enää pitää huolta itsestään eikä piilossa pitämästään kissasta. Hän päättää vapauttaa kissan, että sillä olisi edes pieni mahdollisuus selvitä hengissä, vaikka vapautuksen varjopuolena onkin pelko, että joku naapuri pyydystää sen heti ateriakseen. Ja niinhän siinä käy, laiha kissanreppana pääsee hengestään, mutta jonkinlaiseksi saaliiksi joutuu myös kissan metsästäjä. Poloisen metsästäjän kohtalo ei selviä heti, mutta siihen saadaan selvyys tarinan jatkuessa.

Kirjan alkutarina on vain pieni juonne varsinaiseen kirjan sisältöön verrattuna. Sivuilla taituroi työssään ja yksityiselämässään Lev Demidov, joka on sotasankari ja töissä valtion turvallisuuspalvelussa. Hän törmää työssään sarjamurhaajaan ja kadonneisiin ja murhattuihin lapsiin. Demidovin työ on vaikeaa, sillä Stalinin Neuvostoliitossa ei ole rikollisuutta. Miten tutkia sellaista mitä ei ole? Seuratessaan johtolankoja itse Demidovistakin tulee epätoivottu henkilö.

Yleisenä mielikuvana tekstistä jäi mieleeni pelko ja ahdistus, jota kirjan henkilöt tunsivat yrittäessään elää hyvinä neuvostokansalaisina ja se, kuinka sattumanvaraista oli syytetyksi joutuminen. Jos ei joutunut syytetyksi jostakin selkeästä rikoksesta niin sitten oli vielä rikoslain 140 artikla, jossa määriteltiin poliittiseksi vangiksi henkilö, jonka toiminta tähtäsi Neuvostovallan kaatamiseen, horjuttamiseen tai heikentämiseen. Epäselvästi muotoiltu lause, jonka perusteella voitiin syyttää ketä tahansa puolueen tärkeistä virkamiehistä muusikkoihin, siis ... ketä tahansa. Kukaan ei voinut olla varma, ettei ollut koskaan syyllistynyt neuvostovastaiseen kiihotukseen, vastavallankumoukselliseen toimintaa tai vakoiluun, kun kukaan, päähenkilö mukaanlukien, ei voinut oikein olla varma, mitä sillä oikeastaan tarkoitettiin.
Kirjassa miellytti myös se, että kirjan hyvät henkilöt eivät olleet täysin hyviä eivätkä pahat pahoja. Varsinkin tähän teemaan pääsee käsiksi jo päähenkilön, Lev Demidovin tarinan kautta.

Kirjailija Tom Rob Smith on englantilainen ja on sijoittanut molemmat suomeksi julkaistut teoksensa Neuvostoliittoon. En tiedä, kuinka historiallisesti todenpäräinen hänen ajankuvauksensa Neuvostoliitosta, Stalinin ajasta ja pelosta on, mutta Lapsi 44 herätti minussa mielenkiinnon ottaa siitä selvää. Nyt vain pitäisi löytää hyvä tietokirja, elämäkerta tai muistelma täydentämään jännityskirjan myötä havaitsemaani aukkoa sivistyksessäni. Voisiko joku suositella jotakin suomenkielistä tällaista?

Tarkista kirjan saatavuus HelMet-kirjastoista http://www.helmet.fi/record=b1899305~S9*fin

Kustannusyhtiö Tammen sivu http://www.tammi.fi/kirjat/ISBN/9789513144791/

Kirjavinkit -sivujen kirjaesittely http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/lapsi-44/

Kirja-arvostelu SavonSanomissa http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirjat/tom-rob-smith-lapsi-44/462355

maanantai 12. heinäkuuta 2010

Aavikonkukan terälehti


Sir Walter Scott: Ivanhoe (1819)


Kirjan tapahtumat sijoittuvat Englantiin, sateisen ja harmaan taivaan alle; kostea tuuli puree poskia; tapahtumat näytellään vehmaiden puiden alla, linnoissa ja turnajaiskentillä; ritarien aseet kalahtavat sinkoillen kipinöitä; ollaan toden ja tarun rajamailla.



Ivanhoe on Romantiikan kirjallisuuden kuuluisimpia edustajia, ja se saavutti jo ilmestyessään suuren suosion. Se sijoittuu kirjamaailmaan, metaforien ja vertauskuvien gallerioihin, päästä keksittyihin tosielämän tilanteisiin ja loppuun asti hiottuihin teksteihin. Ritareita vilisevä keskiaika, johon romaani sijoittuu, on sekä hirvittävän realistinen että epätodenmukaisen unenomainen. Sellainen maailma, jossa leijonat makaavat ruusupedeillä. Elävää runoutta. Tapahtumat on koottu juuri oikeanlaista järjestystä noudattaen, ne ovat ahdettu täyteen juuri sopivasti toimintaa ja suvantohetkiä, kuitenkin pitäenlukijan koko ajan virkeänä. Keskusteludraamaa seuraa taistelukohtaus, turnajaisia kidnappaus, sen jälkeen kaksi mahtihenkilöä esittelevät toisensa toisilleen; linnan piiritys ja neidon ryöstö.


Brian de Bois-Guilbert on kunniastaan tarkka temppeliritari, joka on niittänyt mainetta Pyhän Maan ristiretkellä. Hän rakastuu Rebeccaan, yorkilaisen juutalaiskauppiaan, Isaacin, tyttäreen, mutta ei voi kosia tätä luokkaerosyistä. Kun Isaac ja Rebecca ovat matkaamassa metsän halki he joutuvat rosvojoukon yllättämiksi, jotka kuljettavat heidät metsän keskellä sijaitsevaan linnaan. Yksi rosvoista on de Bois-Guilbert. Hän pyytää Rebeccaa lähtemään mukaansa, mutta tämä kieltäytyy sillä hän ei katso voivansa lähteä sellaisen miehen matkaan, joka on ryöstänyt hänet niin raa'asti. Kun linnaa piiritetään Locksleyn jaarlin ja Rikhard Leijonamiehen toimesta, de Bois-Guilbertille ei jää muuta mahdollisuutta kuin yksinkertaisesti kaapata Rebecca mukaansa ja luovuttaa tämä viranomaisille noituudesta syytettynä, toivoen että tämä lepyttäisi hänet. Sana kuitenkin lähetetään Wilfred Ivanhoelle, niinikään ristiretkellä mainetta niittäneelle ritarille ja Rebeccan hyvälle ystävälle, joka lähtee pelastusretkelle vakavasta turnajaishaavastaan huolimatta.

Lopun turnajaiskohtaus Ivanhoen ja de Bois-Guilbertin välillä, jossa molemmat kaatuvat hevosineen, ei ole hätkähdyttävä pelkästään visuaalisen näyttävyytensä vuoksi. Se sisältää myös tärkeän yleisinhimillisen sanoman. Tärkeintä ei ole se, että voittaa, tärkeintä on se, että edes yrittää.

Tiukassa otteessa


Harlan Coben: Tiukassa otteessa, Wsoy, 2010

Mike ja Tia Bayenin teini-ikäisen pojan, Adamin, ystävä tekee itsemurhan. Pikkuhiljaa pojan käytös muuttuu yhä sulkeentuneemmaksi ja vanhemmat huolestuvat siinä määrin, että päättävät vakoilla poikaansa asentamalla tietokoneeseen vakoiluohjelman. Aluksi ei paljastu mitään erityistä, mutta sitten äiti Tia lukee yhden oudon viestin ja siitä se kirjan toiminta sitten alkaakin ... vai alkaako? Niin, kyllähän tarinaan liittyy myös raa'asti murhattu tuntematon nainen ja toinen nainen, joka vain katoaa.

Pidin paljon tästä kirjasta. Luin sen lähes yhdeltä istumalta. Kirja ei edennyt mitenkään toimintaryöpsähdyksinä eteenpäin, paitsi tarinan lopussa. Se vain eteni omaa vauhtiaan, mutta piti minut silti tiukassa otteessaan. Tosi pitkälle ennätin tarinassa, ennen kuin selvisi, miten kertomuksen eri henkilöt liittyvät toisiinsa.

Kirja kertoo vanhemmista, jotka miettivät, kuinka pitkälle on sallittua mennä suojallakseen omia lapsiaan. Kirja kertoo myös siitä, kuinka pitkälle vanhemmat ovat valmiit menemään puolustaessaan perhettään. Kirja kertoo vanhemmista, jotka vakoilevat lapsiaan ja lapsista, jotka vakoilevat vanhempiaan. Ja kirja kertoo siitä, millaisessa maailmassa nykyajan lapset elävät ja millaisessa maailmassa nykyajan vanhemmat yrittävät jälkikasvuaan kasvattaa.

Kirjan välittämä näkemys nykyelämästä tuntuu mielestäni hiukan amerikkalaiselta, enkä osaa sijoittaa sitä suomalaiseen elämäntapaan. Kyse on kuitenkin kirjasta, jonka on kirjoittanut amerikkalainen kirjailija, joten suomalaisuutta tuskin kannattaa etsiäkään. Ja etupäässähän minä luen viihtyäkseni. Ja, jos kirja saa minut hiukan ajattelemaankin, se on vain plussaa.

Ja koko ajan unohdan mainita, että on tässä kirjassa toki murha tai pari tai ehkä jopa sarjamurhaaja...

http://www.helmet.fi/record=b1947700~S9*fin

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Cu puţin timp înaintea coborîrii extratereştrilor printre noi

"Romanul are drept temă centrală ironia: faţă de romanul clasic, faţă de temele lui majore, faţă de literatură, în general. Protagonistul, un tînăr mereu în căutarea nefericirii, pentru a găsi motivaţia autocompătimirii, este prins în diverse situaţii ce pendulează între comic şi tragic, trecînd prin grotesc, iar personajele care-l secondează ascund poveşti asemenea. Rezultatul e o carte ce se citeste dintr-o suflare – o proză despre voluptatea ratării şi despre comedia suferinţei."(Daniel Cristea-Enache)



Puteti afla mai mult despre acest roman si operele lui Lucian Dan Teodorovici aici:http://www.teodorovici.ro/carti/carte2/

Lucian Dan Teodorovici: Cu puţin timp înaintea coborîrii extratereştrilor printre noi, Polirom 2005

Colecţia cărţilor românesti din biblioteca Sello poate fi găsită aici:
http://www.helmet.fi/search~S4*fin/?searchtype=e&searcharg=6.84&searchscope=4&sortdropdown=r&SORT=D&extended=0&SUBMIT=HAE&searchlimits=&searchorigarg=e6.84

Pienoismaailmanloppu jossain Brixtonin lähellä


John Wyndham: Käenpojat (The Midwich Cuckoos, v.1957)


Pieni englantilaiskylä joutuu toimimaan näyttämönä historialliselle hetkelle. Ensin kaikki sammuu Midwichissä, lamput, puhelimet, katuvalot, ihmiset. Kaikkien palatessa tajuihinsa osa kylän naisista huomaa olevansa raskaana. He synnyttävät lapsia, joilla on kullanhohtoiset silmät, hopeaan vivahtava iho ja yliluonnoliset kyvyt, joiden ansiosta koko kylä on pian polvillaan. Nämä lapset vanhenevat fyysisesti ja psyykkisesti nopeammin kuin normaalit lapset, he osaavat kaksivuotiaina yhtä paljon sanoja kuin tavalliset nelivuotiaat ja ovat yhdeksänvuotiaina fyysisesti neljätoistavuotiaiden kaltaisia. He saavat kyläläiset tappelemaan keskenään pelkällä tahdonvoimallaan ja estävät heitä lahtemästä kylästä seisauttamalla heidät paikalleen. On selvää, että nyt on kyse olemassaolon taistelusta: joko me tai he. Wyndham herättää tapahtumat eloon kuten vain hyvä kirjailija kykenee. Pelkillä sanoilla hän luo maailman, joka on täynnä mielikuvituksellisuuksia mutta jota voi ikään kuin koskettaa, haistaa, maistaa, nähdä ja kuulla. Muukalaislapset kultaisine silmineen ovat yhtä uskottavia kuin englantilainen kylä pubeineen ja kaksikerroksisine busseineen.



Englantilaismiljöö on uskottava ja kaikille tuttu, avaruusolioiden paneminen sen keskelle antaa sille jotain ylimääräistä: särmää. Kylmä todellisuus puhaltaa päähenkilöitä vastaan: he ovat voimattomia, tapahtumat etenevät vaudilla, jota he eivät voi pysäyttää, he ovat saapuneet ymmärtämyksensä rajalle. Jälleen kerran loistava 1900-luvun sielunmaailman kuvaus: ulkopuolinen, käsittämätön ja ylivoimainen uhka ja sen keskellä pieni ihminen, joka yrittää selviytyä sen kynsistä. Siinä mielessä Wyndham kuuluu kirjailijana samaan kastiin kuin Kafka ja Orwell. Scifiromaanit ovat hyviä etäännyttäjiä, hyvä keino tarkastella asioita objektiivisesti. Mielikuvitus-tai satuelementit auttavat asiaa, sillä kun tutun asian viereen panee jotain vierasta, tutun asia todellinen olemus; se mikä se on itsessään, korostuu. Sillä tavalla näemme jonkin asian sellaisena, kuin se on, eikä sellaisena, millaisena sen tuttuus saa sen näyttämään silmissämme.

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Mosolyogni tessék!

"Mosolyogni tessék! Persze nem szüntelenül, nem reggeltől estig, de bujkáljon bennünk a mosoly - minden eshetőségre készen -, hogy bármikor felragyoghasson. Mert a mosoly, meggyőződésem szerint, mindig egy kis fényt hoz az életünkbe, meg a máséba is. Kicsike fényt, de sok kicsi, mint tudjuk, sokra megy. Ennek a kötetnek az írásai nem egytől egyig kacagtatóak. Aminthogy az élet sem az. De egy nagy felismerésre vezettek, amikor sorba rendeztem őket újabb és régebbi írásaimból. Amennyire igaz az a mondás, hogy derűre ború, legalább annyira igaz, hogy borúra meg derű. Csak arra kell vigyáznunk, hogy a végére is maradjon egy kis derű." - Janikovszky Éva-

Móra könyvkiadó, Budapest.2005


perjantai 2. heinäkuuta 2010

Desde aquí hasta tu ventana

Una novela fascinante sobre las complejidades de la vida adulta, en la que el personaje principal tiene que despertar de sus sueños sobre la realidad, y tiene que enfrentarse a diversos desafíos en su camino tratando de encontrar el verdadero amor. Durante su búsqueda va a tener que buscarsu lugar en la sociedad. ¿Va a conseguir suficiente ayuda de su familia y sus amigos? ¿Será capaz de luchar por su amor? ¿O será más facil para él seguir soñando sobre en lo que el quiere en vez de convertir sus sueños en realidad?

Desde aquí hasta tu ventana de Javier Jerce, Madrid: Odisea editorial, 2007

http://www.grupoodisea.net/editorial/nueva/index.htm