lauantai 29. elokuuta 2009

Varjojen raportti





Varjojen raportti, Philippe Claudel


Otava, 2009








Philippe Claudel, mies joka saa jopa minut helteisenä kesäpäivänä Helsingin keskustaan seisomaan, hikoilemaan ja kuuntelemaan. Kuuntelemaan kuinka hän lukee kirjan ensimmäisen kappaleen ranskaksi ja joku toinen suomeksi... Claudel vaikuttaa yleisön edessä yhtä eksyneeltä kuin onneton Brodeck kirjassaan... "Olen oppinut olemaan kyselemättä liikaa. Olen myös oppinut sulautumaan seinien ja maanteiden väriin. Ei se ole vaikeaa. Enhän minä edes näytä miltään."


Philippe Claudel kirjoittaa tyylikkään yksinkertaisesti. Jopa niin yksinkertaisesti, että ranskaksi lukiessani alan epäillä kykyjäni: ymmärrän kaiken aivan hyvin, mutten kuitenkaan pysy kärryillä. Takkuan kirjan kanssa kuukausi kaupalla, palautan välillä ja lainaan uudestaan, lopulta annan periksi ja siirryn suomenkieleen. Ja tajuan, ettei vika ole minussa vaan herra Claudelissa. Hän juoksuttaa kentälle hirvittävät määrät omituisen nimisiä omituisia ihmisiä, henkilöitä on liian paljon ja he ovat liian epämiellyttäviä. Minun mieleni toimii päinvastoin kuin tämä blogi, joka tallentaa itse itseään koko ajan. Minä tyhjennän mieleni saastasta ja inhotuksesta automaattisesti.


Sain kirjan kuitenkin luettua, sillä kaiken kurjuuden, epätoivon ja "pakahduttavien ihmiskohtaloiden" keskellä Claudel kirjoittaa kauniisti, suorastaan henkeä salpaavan hienovireisesti pienistä onnen hetkistä Brodeckin kurjassa elämässä. Tarina vie lukijan kevyesti kauniista rumaan, rumasta julmaan ja taas kauniiseen. Tunnelmat vaihtuvat silmänräpäyksessä.


Ja lopuksi, kuten yleensä hyvän kirjan luettuaan tulee tunne, ettei halua aloittaa mitään uutta tarinaa vähään aikaan, kaikista vaikeuksista huolimatta niin kävi nytkin. Olisi kertakaikkinen pyhäinhäväistys hypätä muunlaiseen maailmaan.

Tämä kirja tarvitsee siis tilaa ympärilleen. Sekä eteen että taakse. Nähtäväksi jää, milloin kykenen aloittamaan seuraavan romaanin.



keskiviikko 26. elokuuta 2009

Virkkauksen ilo



Virkkauksen ilo, Frida Pontén
WSOY, 2009



Herkullinen pieni kirja täynnä helppoja ja vauhdikkaita malleja monenikäisille käsityöläisille. Mukana on myös muutama neulemalli sekä sekatekniikalla veivattu tekele. Kirjan lopussa on helpot ohjeet perussilmukoista, jopa niin helpot, että minäkin opin tekemään monenlaisia pylväitä. Kaiken kaikkiaan niin onnistunut ja innostava käsityökirja, että oli aivan pakko ostaa omaksi, kun kirjaston kirja piti palauttaa varausjonoon.

tiistai 25. elokuuta 2009

Kertomus näkevistä


Saramago, Jose: Kertomus näkevistä
Tammi. 2004
Kuva: Tammen kuvapankki
Kannen tekijä: Taina Markko






Kertomus alkaa kunnallisvaaleista, joissa maan pääkaupungin vaalitulos on yllättävä. Yli seitsemänkymmentä prosenttia äänestäneistä oli äänestänyt tyhjää. Järkyttynyt hallitus järjestää uudet vaalit, ja tällä kertaa tyhjien äänten määrä on vain lisääntyy. Hallitus julistaa pääkaupunkiin poikkeustilan. Hallinnolliset elimet, palokuntaa lukuunottamatta siirtyvät toiseen paikkaan, ja armeija asetetaan piirittämään kaupunkia. Maan johto pitää televisiossa ja radiossa mitä mahtipontisempia puheita, ja maalailee kauhukuvia sekasorrosta, joka pääkaupunkiin eittämättä syntyy ilman järjestyksenvalvojia. Kuinka ollakkaan, elämä pääkaupungissa jatkuu normaalina, ja ihmiset tuntuvat olevan jopa onnellisempia kun poliitikoista on päästy eroon. Sitten maan presidentti saa kirjeen, jossa kerrotaan,että maata neljä vuotta aikasemmin vaivanneen valkosokeus epidemian (Kertomus sokeudesta) aikana, jolloin koko pääkaupungin väestö sokeutui usean viikon ajaksi, oli eräs henkilö joka ei sokeutunut. Hän saattaa siis olla syypää myös tähän tyhjää äänestämisen sokeuteen. Syyllisen kiinnisaamiseksi, lähehtään kaupunkiin kolmen poliisin erikoisjoukko, heistä vanhin ja kokenein nousee kirjan päähenkilöksi.






Paholaisen juoma



Allen, Stewart Lee: Paholaisen juoma. Matka kahvin historiaan.
Loisto 2006.


Abole, Berge, Sostga - yksi, kaksi, kolme kuppia, ja olemme ikuisesti ystäviä.
- Huijari Addis Abebasta


Paholaisen juoma on hauskasti kerrottu matkakertomus kahvin historiasta ja maailmanvalloituksesta. Allen kiertelee neljässä maanosassa, lähtien kahvin kotikonnuilta Afrikasta ja päätyen Aasian ja Euroopan kautta uuteen maailmaan. Samalla kun Allen kirjaimellisesti ottaen seuraa kahvinpapujen leviämisreittejä, purkautuu myös kahvin historia ja sen moninaiset kulttuuriset ja yhteiskunnalliset vaikutukset. Unohtamatta kahviin liittyviä uskomuksia, merkityksiä sekä vaikutuksia ihmiseen.
Kirjan nimestäkin voi päätellä, että kahvinpapujen käyttö ja leviäminen eivät aina ole olleet yksiselitteisen myönteinen juttu. Jemenissä imaamit ihmettelivät, miksi moskeijat olivat tyhjiä, mutta kahvilat täysiä. Turkissa kahvin piti olla mustaa kuin helvetti ja makeaa kuin rakkaus. Etiopiassa kahvipannua pyydettiin suojelemaan pahalta. Kahvi on kuumentanut tunteita.
Kahvin historia hahmottuu värikkäiden sattumusten ja keskustelujen kautta. Kirjoittaja tapaa huikeita tyyppejä ja ryystää kahvia kaikenmaailman "kahviloissa". Mistä löytyy maailman paras kupponen, mistä onnettomin kuranssi?

Kuolema ja pingviini


Kurkov, Andrei: Kuolema ja pingviini

Otava. 2006


Kuolema ja pingviini on musta "komedia" nelikymppisestä Viktorista ja tämän ainoasta ystävästä, pingviini Misàsta. Viktor haaveilee kirjailija urasta, mutta homma ei ole ottanut ns. tuulta alleen. Kun Viktorille tarjotaan työtä suuren sanomalehden muistokirjoitusten laatijana, hän ottaa paremman puutteessa homman vastaan. Yksi asia kuitenkin ihmetyttää, ihmiset joiden muistokirjoituksia hän laatii, ovat yhä elossa. Kun nekrologien kohteet alkavat yksi toisensa jälkeen kuolla, Viktor kauhistuu.


Kirja on hellyyttävä tarina miehen ja pingviinin ystävyydestä, siinä on myös mustaa huumoria, yhteiskuntakritiikkiä ja jännitystä, on siinä vähän sitä rakkauttakin.

Koiria, rakkautta ja surua



Koiria, rakkautta ja surua, Yrsa Stenius

Tammi, 2009


(Kansikuva: Helena Kajander, Tammen kuvapankki)
Yrsa Steniuksen muistelmakirja Koiria, rakkautta ja surua sopii erityisesti niille, jotka pitävät koirista. Mutta sopii se muillekin. Stenius on nimittäin punonut koiratarinoihinsa mukaan oman sukunsa historiaa, joka on suomenruotsalaisen tiede- ja kulttuurieliitin historiaa. Hän kuvaa auvoisia kesiä suvun suurella kesähuvilalla Porvoon Emäsalossa. Kirjailijan varhaisiin kesiin kuuluivat Davidsnäsin huvilalle kerääntyneen lapsuudenperheen lisäksi liuta tätejä, setiä, serkkuja ja ystäviä sekä tietysti toisiaan seuraavat koirasukupolvet. Hän kuvaa elävästi ja humoristisesti lähipiirinsä aikuisia ja koiria ensin lapsen ja myöhemmin nuoren naisen ja aikuisen näkökulmasta.

Yrsa Stenius oli 11-vuotias, kun hän sai ensimmäisen mäyräkoiransa Rufan. Rufaa seurasivat Mira, Vilma, Ruska, Taiga ja Index, joista jokainen oli omanlaisensa persoona. Mäyräkoirat kulkivat kirjailijan rinnalla elämän myrskyissä ja tyvenessä. Myös silloin kun hän työskenteli uransa huipulla Tukholmassa Aftonbladetin päätoimittajana. Teksti on omaelämänkerrallista, harvinaisen rehellistä ja viisasta. Kirjailijan näkökulma ajan ilmiöihin ja omaan elämäänsä on analyyttinen ja oivaltava - ja vaikka hän käsittelee kipeitäkin elämänvaiheitaan, jää kirjasta positiivinen, lohdullinen "jälkimaku". Ihmisen ja koiran.. tai ihmisen ja eläimen suhteesta hän nostaa mielestäni jotain erityistä esiin, kuten tämä tekstinäyte, koirafilosofointi, jossa hän myös arvostelee kliseetä koira- ja kissaihmisten vastakkaisuudesta:

"Koirien ystävät pitävät yleensä myös kissoista, ainakin useimmat... ihminen ei tosiaankaan hanki koiraa harjoittaakseen sen kanssa tottelevaisuusäksiisiä... Koirassa kiehtoo sen monisyinen luonne. Se on kesy, vahvasti ihmisen leimaama ja ihmiseen leimaantunut, mutta se on myös eläin lajityypillisine vaistoineen ja tietoisuuksineen. Ne muodostavat oman maailmansa, joka ei ole meiltä ihnmisiltä suljettu muttei liioin meille täysin avoin. Yhteiselämä koiran kanssa, tämä erilaisten olemassaolon juurien läheisyys ja etäisyys, läheisyyden ja etäisyyden kietoutuminen toisiinsa, antaa ainakin minulle huimaavan aavistuksen elämän mittaamattomasta rikkaudesta ja kerrassaan käsittämättömästä ihmeestä."

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Baarien nainen


Baarien nainen, Jupu
Sammakko, 2009

Kaunis vaaleanpunainen kansi houkuttelee tarttumaan tähän uuteen kotimaiseen blogijutuista koottuun sarjakuvaan. Mustavalkoiset yksinkertaiset kuvat on piirretty nopealla kädellä ja vaikuttavat aluksi vähän köykäisiltä, mutta kuten yleensä sarjakuvissa tapana: ihme tapahtuu, tarina vie ja samaistuminen lötköpötköpäähenkilöön alkaa. Kirjassa seikkaillaan tietenkin baareissa miehiä etsimässä, mutta kaikkein hurteimmat ja anarkisimmat vekkulit ovat omat sukulaiset, naispuoliset sellaiset. Miehet tuntuvat olevan niin viinaanmeneviä, ettei elämästä selviä muuten kuin villillä, alkukantaisella huumorilla.

torstai 6. elokuuta 2009

Suomen ainoa sarjamurhaaja


Keskisarja, Teemu: Suomen ainoa sarjamurhaaja; Juhani Adaminpojan rikos ja rangaistus
Atena. 2008

12 ihmistä tappaneen Juhani "Kerpeikkari" Adaminpojan tarina on karua luettavaa. Kirja kertoo tositarinan nuoresta lukutaidottomasta kerjäläispojasta, josta varttui varas, vankikarkuri ja murhaaja. Juhani Adaminpojan tarinan kautta lukija saa myös kuvan 1800-luvun Suomesta, ja sen ajan oikeuskäytännöstä. Tappajan tuomio oli julma, mestauksen sijasta Juhani muurattiin kahlehdittuna Viaporin linnoitukseen, niin pieneen koloon, että hän ei pystynyt liikkumaan paria tuumaa enempää.

tiistai 4. elokuuta 2009

Osuma- ja harharetkiä


Peltonen, Juhani: Osuma- ja harharetkiä
WSOY 2005

Jo edesmenneen sanataiturin, ja urheilusankari ”Elmon” luojan Juhani Peltosen kirja Osuma- ja harharetkiä, on kokoelma 1974-1985 välisenä aikana Helsingin Sanomiin kirjoitettuja matkakuvauksia. Kirjailija matkaa slaavilaisten kirjailijoiden jalanjäljillä mm. Neuvostoliitossa, Puolassa, Italiassa, DDR:ssä ja suloisessa Länsi-Suomessamme eli Ruotsissa. Peltonen käy matkoillaan mm. Anton Tsehovin kotitilalla Melihovossa jonne kirjailija pääsee vasta melkoisten vaikeuksien kautta, kolmannella yrittämällä. Kirjassa on 24 matkakertomusta. Ne kannattaa lukea yksi kerrallaan, Peltosen taiturimaisesta suomenkielestä nauttien

Elämää aloittelijoille


Slawomir Mrozek: Elämää aloittelijoille
Bazar kustannus. 2006
Suom. Päivi Paloposki

Torakat muodostavat taidetta, ja menevät kehityksessä ihmisen ohi. Partiolainen hukkuu, koska pelastajat rupeavat tappelemaan. Mies menee umpisuolen poistoleikkaukseen ja herää naisena. Slawomir Mrozekin absurdeissa tarinoissa kaikki on mahdollista. Lukija saa nauraa vatsa kippurassa ja vedet silmissä. En suosittele tosikoille.