tiistai 25. elokuuta 2009

Koiria, rakkautta ja surua



Koiria, rakkautta ja surua, Yrsa Stenius

Tammi, 2009


(Kansikuva: Helena Kajander, Tammen kuvapankki)
Yrsa Steniuksen muistelmakirja Koiria, rakkautta ja surua sopii erityisesti niille, jotka pitävät koirista. Mutta sopii se muillekin. Stenius on nimittäin punonut koiratarinoihinsa mukaan oman sukunsa historiaa, joka on suomenruotsalaisen tiede- ja kulttuurieliitin historiaa. Hän kuvaa auvoisia kesiä suvun suurella kesähuvilalla Porvoon Emäsalossa. Kirjailijan varhaisiin kesiin kuuluivat Davidsnäsin huvilalle kerääntyneen lapsuudenperheen lisäksi liuta tätejä, setiä, serkkuja ja ystäviä sekä tietysti toisiaan seuraavat koirasukupolvet. Hän kuvaa elävästi ja humoristisesti lähipiirinsä aikuisia ja koiria ensin lapsen ja myöhemmin nuoren naisen ja aikuisen näkökulmasta.

Yrsa Stenius oli 11-vuotias, kun hän sai ensimmäisen mäyräkoiransa Rufan. Rufaa seurasivat Mira, Vilma, Ruska, Taiga ja Index, joista jokainen oli omanlaisensa persoona. Mäyräkoirat kulkivat kirjailijan rinnalla elämän myrskyissä ja tyvenessä. Myös silloin kun hän työskenteli uransa huipulla Tukholmassa Aftonbladetin päätoimittajana. Teksti on omaelämänkerrallista, harvinaisen rehellistä ja viisasta. Kirjailijan näkökulma ajan ilmiöihin ja omaan elämäänsä on analyyttinen ja oivaltava - ja vaikka hän käsittelee kipeitäkin elämänvaiheitaan, jää kirjasta positiivinen, lohdullinen "jälkimaku". Ihmisen ja koiran.. tai ihmisen ja eläimen suhteesta hän nostaa mielestäni jotain erityistä esiin, kuten tämä tekstinäyte, koirafilosofointi, jossa hän myös arvostelee kliseetä koira- ja kissaihmisten vastakkaisuudesta:

"Koirien ystävät pitävät yleensä myös kissoista, ainakin useimmat... ihminen ei tosiaankaan hanki koiraa harjoittaakseen sen kanssa tottelevaisuusäksiisiä... Koirassa kiehtoo sen monisyinen luonne. Se on kesy, vahvasti ihmisen leimaama ja ihmiseen leimaantunut, mutta se on myös eläin lajityypillisine vaistoineen ja tietoisuuksineen. Ne muodostavat oman maailmansa, joka ei ole meiltä ihnmisiltä suljettu muttei liioin meille täysin avoin. Yhteiselämä koiran kanssa, tämä erilaisten olemassaolon juurien läheisyys ja etäisyys, läheisyyden ja etäisyyden kietoutuminen toisiinsa, antaa ainakin minulle huimaavan aavistuksen elämän mittaamattomasta rikkaudesta ja kerrassaan käsittämättömästä ihmeestä."

1 kommentti:

Jaana kirjoitti...

Entisenä mäyräkoiran omistajana tämä kirja on 'pitää lukea'-listalla. Vielä olen tyytynyt hyllyttämään kirjaa, ehkä jossain vaiheessa otan kirjan mukaani ja luen sen. Yhdessä yössä jos hyvin (vai huonosti...?) käy.