J.M. Coetzee: Summertime (2009).
Coetzee on eteläafrikkalainen kirjailija joka asuu nyt Australiassa eikä pidä julkisuudesta. Saadessaan kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 2003 hän ei pitänyt tavanomaista kiitospuhetta vaan luki tarinan Robinson Crusoesta. Romaaneissaan Coetzee tutkii mm. erilaisia eettisiä kysymyksiä, joihin ei ole mahdollista löytää helppoja, yksiselitteisiä vastauksia.
Summertime on omaelämäkerrallinen romaani, tai sitten ei. Sen voisi nähdä jatkona kahteen aikaisempaan kirjaan, Boyhood ja Youth, mutta se on kirjoitettu aivan eri tavalla.
Kirja koostuu enimmäkseen haastatteluista jotka englantilainen tutkija Mr Vincent on tehnyt kirjoittaessaan elämäkerran edesmenneestä kirjailija Coetzeesta. Tutkija on ”korjannut” ja editoinut haastatteluita niin että ne sopivat kokonaisuuteen, ts. hänen kuvaansa siitä millainen Coetzee oli. Mikä on siis totta, keneen voi luottaa, jää hyvin epäselväksi lukijoille. Vieläpä kun koko tarinan on kirjoittanut Coetzee itse.
Kirjailijasta piirtyvä kuva ei ole kovin imarteleva. Hän oli "kylmä kala" (a cold fish) eikä kovin inspiroiva sängyssä - tämä entiseltä rakastajattarelta. Tässä kohtaa tämä lukija miettii minkälainen kuva hänestä itsestään tulisi jos hänen elämäkertaansa kertoisivat vanhat poikaystävät?!
Toinen kiinnostava asia on kirjailijan suhde isäänsä, joka tulee epäsuorasti esille, vähän muitten asioitten ohessa. Hänellä ei ollut ydinperhettä, ei vaimoa eikä lapsia. Mutta hänellä oli isä, joka tarvitsi häntä hyvin paljon, niin paljon että vaikuttaa siltä että se määritti pojan elämää pitkän ajan.
Coetzee on eteläafrikkalainen kirjailija joka asuu nyt Australiassa eikä pidä julkisuudesta. Saadessaan kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 2003 hän ei pitänyt tavanomaista kiitospuhetta vaan luki tarinan Robinson Crusoesta. Romaaneissaan Coetzee tutkii mm. erilaisia eettisiä kysymyksiä, joihin ei ole mahdollista löytää helppoja, yksiselitteisiä vastauksia.
Summertime on omaelämäkerrallinen romaani, tai sitten ei. Sen voisi nähdä jatkona kahteen aikaisempaan kirjaan, Boyhood ja Youth, mutta se on kirjoitettu aivan eri tavalla.
Kirja koostuu enimmäkseen haastatteluista jotka englantilainen tutkija Mr Vincent on tehnyt kirjoittaessaan elämäkerran edesmenneestä kirjailija Coetzeesta. Tutkija on ”korjannut” ja editoinut haastatteluita niin että ne sopivat kokonaisuuteen, ts. hänen kuvaansa siitä millainen Coetzee oli. Mikä on siis totta, keneen voi luottaa, jää hyvin epäselväksi lukijoille. Vieläpä kun koko tarinan on kirjoittanut Coetzee itse.
Kirjailijasta piirtyvä kuva ei ole kovin imarteleva. Hän oli "kylmä kala" (a cold fish) eikä kovin inspiroiva sängyssä - tämä entiseltä rakastajattarelta. Tässä kohtaa tämä lukija miettii minkälainen kuva hänestä itsestään tulisi jos hänen elämäkertaansa kertoisivat vanhat poikaystävät?!
Toinen kiinnostava asia on kirjailijan suhde isäänsä, joka tulee epäsuorasti esille, vähän muitten asioitten ohessa. Hänellä ei ollut ydinperhettä, ei vaimoa eikä lapsia. Mutta hänellä oli isä, joka tarvitsi häntä hyvin paljon, niin paljon että vaikuttaa siltä että se määritti pojan elämää pitkän ajan.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti