maanantai 7. joulukuuta 2009

The year of the Flood


Margaret Atwood: The Year of the Flood (2009).

Kanadalainen Atwood (tuleva nobelisti?!) on aiemmin julkaissut jo kaksi ns. scifi-kirjaa (The Handmaid’s Tale; Oryx and Crake) ja nyt tämän uusimman. Kirjailija itse on kuitenkin todennut, etteivät nämä kirjat oikeastaan ole science fictionia. Kaikki tapahtumat hänen kirjoissaan ovat mahdollisia, ja ovat jopa voineet jo tapahtua.

Itse en yleensä lue scifiä, ehkä siksi että haluan ihmiskuvailun olevan monitahoista ja arvaamatonta, kun taas scifissä se on usein stereotyyppistä. (Vai olenko vain ennakkoluuloinen?) Atwoodin tulevaisuudentarinoissa moniulotteisia henkilökuvauksia kuitenkin löytyy, erityisesti naishahmoissa.

Tarina alkaa siitä että on vuosi 25, ”the year of the flood”. Mikä tämä tulva on ollut, jää vähän epäselväksi. Se on ollut kuiva tulva, jonkinlainen epidemia joka on aiheuttanut sen että suurin osa ihmiskunnasta on poissa. Yksinäinen nainen, Toby, on selvinnyt hengissä. Hän asustaa tyhjässä kauneuskylpylässä ja syö luonnontuotteista tehtyjä kasvohoitoja. Kun tapaamme Tobyn kylpylän katolla, hän istuu siinä kiväärin kanssa ja tähtää häntä uhkaavia geneettisesti manipuloituja sikoja.

Toby kuuluu Jumalan puutarhureihin eli God’s gardeners -nimiseen ryhmään, joka viljelee kaupungin katoilla ja yrittää elää sopusoinnussa luonnon kanssa. Sitä voisi ajatella jonkinlaisena lahkona, vähän hippimäisenä ding dong -porukkana joka ei ymmärrä elämän realiteetteja. Heillä on esim. lauluja jotka ensisilmäyksellä vaikuttavat aika naiiveilta.

Se mikä kuitenkin ravistelee lukijan skeptisyyttä, on puutarhureitten vastakohta, nimittäin vallassa olevat suuryhtiöt (the corporations), ja erityisesti niiden turvallisuusyksikkö CorpsSeCorps, jolla on totaalinen kontrolli. Tämä on totalitäärinen järjestelmä jossa tekniikka ja tiede ovat vallanpitäjien hallussa ja geneettinen manipulaatio hallitsee.

Vietin viikon kuntoremontissa Kylpylähotelli Caribiassa Turussa. Minulla oli Atwoodin kirja mukanani. Luin sitä aina kuin oli mahdollisuus. The Year of the Flood ei ole aurinkoinen tarina, mutta juuri siksi ne hetket tarinassa, joissa ystävyys ja lojaliteetti näkyy ihmisten välillä, vaikuttavat niin vahvasti lukijaan.

Ei kommentteja: