Tämä kirja pakoili minua monta kuukautta. Olin lukenut tästä kirjasta eräällä kirjallisuusfoorumilla ja nähnyt siitä vain kansikuvan. En painanut mieleen ,saatika että olisi kirjannut ylös, kuka oli kirjailija tai mikä oli kirjan nimi. Muistiin jäi vain aavistus tuoksuista, joita kirja lukijoissa oli herättänyt.
Kirja on esikoisteos. Monet ovat hyvin varovaisia tarttuessaan kirjaan, joka heti kirjan kannessa kertoo olevansa esikoinen. Tämä kirja liikkuu kirjastossamme Bestseller lainana edelleenkin. Meidän kirjastossa ei siis liene esikoisteospelkoa.
Miten sitten kohtasimme, me kaksi? Istuin toista kuukauttani kaunokirjallisuuden asiakaspalvelussa ja käsieni kautta virtasi erilaisia kirjoja, mutta viime viikolla me sitten törmäsimme. Kun näin kirjan hyllyssä, sisälläni läikähti lämmin helähdys. Siinäkö se nyt on....
Mietin voinko lainata sen "pois asiakkailtani". (Kirjastolaisena sitä aina ajattelee asiakkaan lukuintoa ensin.) Mutta halu nauttia jostain ihanasta, houkutteli enemmän ja lainasin sen viikonlopuksi. Uteliaisuus ja oma lukuhalu voitti palvelualttiuden.
Täyttyivätkö odotukseni? Kyllä, kirja oli vähemmän amerikkalainen hömppä kuin olin kuvitellut. Reseptit olivat hillitysti tekstin joukossa, ja ne olivat esillä vain silloin kuin niitä tarvittiin. Henkilöt olivat mielenkiintoisia ja joidenkin elämästä näkyi tekstissä myös enemmän kuin pintaraapaisu. Juoni ei nyt ehkä ollut mikään suuri älynväläys, hieman samantapaista kuin nämä nappi- lankakauppa teokset, mutta viihdyin kirjan rauhallisessa ilmapiirissä ja ihan todella nautin soljuvasta tarinan kerronnasta. Ja mikä parasta, kirja ei ole mikään järkäle vaan päättyy sopivasti. Kirja on kuin siinä kuvattu kukkakimppu, iloisia tulppaaneja, joiden joukossa on timjamin ja rosmariinin oksia.
Mistäkö kirja kertoo? No, ravintolasta, ruoanlaittokurssista, kurssilaisista, eri ikäpolvista, rakkaudesta ja sen menettämisestä ja sen hyväksymisestä. Se kertoo mausteen tuoksuisesta elämästä, ihmiselämästä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti