Kun luin tämän kirjan esipuhetta, opin mielenkiinnokseni, että Poltetun Njallin saaga on ihan
proosakirjallisuuden klassikko, jolla on kotimaassaan Islannissa samanlainen asema kuin Englannissa Shakespearellä. Kirjaa lukiessa huomaa myös, kuinka J.R.R. Tolkien on paljossa
velkaa saagan tyylille. Niille, jotka lukevat fantasiaa, tämä onkin oiva ikkuna heidän suosikki-
kirjallisuutensa alkulähteille.
Keskiaikaisen Islannin käräjillä, joita kutsuttiin nimellä Allthing, jossa islantilaisten klaanit pyrkivät ratkaisemaan erimielisyyksiään ja erinäisiä rikoksia. Njall ja Gunnar, kaksi maineikasta päällikköä, puivat käräjillä yhtenään niitä surmatöitä ja verisiä kostoja, joita heidän vaimojensa välinen vihanpito on tuottanut kummankin suvulle. Vaikka Njall ja Gunnar onnistuvat jatkuvasti sovittamaan sukulaistensa surmat toisilleen rauhanomaisesti, verikostojen vyörre ja katkera kauna kuitenkin riistäytyvät käsistä.
Lukijan silmään hyppää ensi töikseen tekijän anonymiteetti (joka selittyy sillä, että keskiajalla ihmiset katsoivat heidän parissaan syntyneet hengentuotteet kollektiiviseksi omaisuudeksi) sekä tyylin niukkasanaisuus ja viileä asiallisuus: tarina kerrotaan hän-muodossa ja vailla henkilöpsykologisointia. Teksti on miellyttävän selkeää ja ymmärrettävää, ja varsinkin taistelukohtaukset (joita on paljon) on kuvattu eloisasti ja viihdyttävästi. Kirja tuntuu lukiessa hämmästyttävän modernilta, ja on asiallisuudestaan ja niukkasanaisuudestaan huolimatta rikasta, monipuolista-ja tasoista. Sanalla sanoen: on kestänyt ajan hammasta hyvin.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti