Per Petterson: Hevosvarkaat
Otava, 2009
Päädyin lukemaan tätä kirjaa nähtyäni Otavan esitteen kirjasta. Mielenkiintoni heräsi heti, kun luin seuraavat kuvailut kirjasta: "isän kanssa vietetyn kesän traagiset tapahtumat tempaisivat 15 -vuotiaan Trondin väkivaltaisesti nuoruuden viattomuudesta kohti aikuisuutta", "nyt, 67 -vuotiaana erakoitunut Trond elää koiransa Lyyran kanssa samalla syrjäisellä seudulla" ja "muistot vievät Trondin uudelleen joen varrella vietetyn kuuman kesän dramaattisiin tapahtumiin". Ja lisäksi, kun tarinassa liikutaan Norjan jylhissä metsissä, on mielenkiintoni taattu. Minua kiinnostavat tarinat, joissa tutkitaan menneisyydessä tapahtuneiden asioiden vaikutusta ihmisen koko elämään.
Enkä pettynyt kirjaa lukiessani. Kirjan luontokuvauksen kieli on niin rikas, että lukiessani voin jopa tuntea kasteisen maan ja aamu-usvan ihollani, kuulla metsän huminan, nähdä tuulen muodon veden pinnassa, haistaa männyn pihkan tuoksun hakkuuaukealla ja maistaa matkaeväät, jotka kaivetaan paperista. Kertomus isän ja pojan kesästä ja pojan isäänsä kohtaan tuntemasta rakkaudesta on käsinkosketeltava. Isän elämän tapahtumat ja valinnat paljastuvat pikkuhiljaa Trondin muistellessa ikimuistoista kesää. Tarina on kerrottu niin koskettavasti, että tunnen riipaisevaa ikävää jotakin sellaista menetettyä asiaa kohtaan, mitä itse en ole menettänyt.
Per Petterson on vuoden 2009 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon voittaja, eikä syyttä. Kirja on erinomainen vaihtoehto jännityskirjallisuuden ystävälle, joka etsii muunkinlaista kirjallisuutta, kuin pelkkiä verisiä murhia. Tässä kirjassa on traagisia tapahtumia, joiden vaikutus päähenkilön Trondin elämään paljastuu hiljakseen, mutta niin kauniisti kerrottuna, että en osaa edes sanoin kuvata. Tämän kirjan muistan vielä pitkään.
Seuraavaksi siirryn lukemaan James Hamilton-Patersonin kirjaa "Mausteena Fernet Branca". Ja miksi valitsin juuri tämän kirjan, niin siksi, että lainasin sen taannoin kirjstosta ja eräpäivä lähestyy uhkaavasti. Kansiliepeen tekstin mukaan kirja on "pirullisen älykäs" ja paljon muuta. Ja olipa tuo kansikuvakin niin värikkään hauska, joten enpä voi väittää, että ulkonäöllä ei olisi väliä.
Tekstit
2 kommenttia:
Olen täysin samaa mieltä Per Pettersonin kirjasta kanssasi. Kirja on myös nimeään myöten osoittelemattoman huumorintajuinen ja ehdottoman positiivinen. Itse voi valita mikä sattuu tai jää sattumaan. Trondin vaakakupissa painavat tuoksut, korkokenkien kopina, eleet ja muistot enemmän kuin hetkelliset putoamiset ja totaaliset menetykset. Ehkä onkin niin, että nokkoset polttavat jos uskomme niiden polttavan. Muutenkin kirjassa elää vahvana tunne; elä ja tunne elämäsi, älä anna muiden sanoa mihin pitää astua. Pian kääntämään lisää Pettersonia. terv Eija
Ihanaa, kun joku kommentoi lukemaani kirjaa ja pitää kirjasta juuri samojen asioiden takia kuin minä. Toki minua kiinnostavat myös mielipiteet, jotka eroavat omistani. Tämä teos on viime vuonna lukemieni kirjojen parhaimmistoa. On jäänyt mieleen ja odotan innokkaasti, että kirjailijalta suomennetaan lisää teoksia. Ja suomennoksia varmaan tulee, sillä kirjailija sai viime vuonna Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon.
t. Telle
Lähetä kommentti