Kadonneet

Coben, Harlan: Kadonneet
Wsoy, 2009

Olen lukenut kaikki Harlan Cobenin suomeksi käännetyt jännityskirjat, joten tartuin tähänkin heti, kun sain käsiini. Eikä Coben pettänyt minua nytkään. Tämä kirja taitaa olla tähän asti lukemistani hänen kirjoitaan paras.

Neljä kesäleirillä olevaa nuorta karkaa metsään kuhertelemaan. Kaksi heistä löydetään surmattuna ja kahta heistä ei löydetä etsinnöistä huolimatta.

Parikymmentä vuotta myöhemmin kadonneen tytön veli Paul Copeland toimii piirikunnansyyttäjänä ja hänellä on menneillään vaikea raiskausoikeudenkäynti. Samaan aikaan vanha katoaminen nousee uudestaan päivänvaloon, kun Paulia pyydetään tunnistamaan murhattu mies ja hän tunnistaa tämän sisarensa Camillan kanssa kadonneeksi pojaksi.

Kirjan juoni on kiitettävän monimutkainen ja loppuratkaisu osaa yllättää jännityskirjojen suurkuluttajankin. Kirjassa on ainakin pari pääjuonta lukijan seurattavaksi, raiskausoikeudenkäynti ja siskon katoamiseen liittyvät asiat. Lisäksi usea luku loppuu vaiheeseen, jossa tarinaa ei malttaisi jättää kesken. Itselleni kävi ainakin niin, että yömyöhällä kirjaa lukiessani, unen painaessa päälle ja raiskausoikeudenkäynnin etenemistä seuratessani mieleni teki harpata muutaman luvun yli ja tarkistaa miten asia etenee. Mutta maltoinpas mieleni. (Sitä vastoin valvoin yhä pitempään ja luin edelleen.)

Ja eipä siinä nokka pitkään tuhissut, kun pääsin kirjan loppuun ja totesin, että olipas hyvä kirja. Seuraavaksi voisi lukea jotain kasvattavampaa. Mitenkähän olisi Michael Cunninghamin kirja Tunnit.