perjantai 25. kesäkuuta 2010

Dachaun varjossa


Jan Otcenasek: Romeo, Julia ja Pimeys (Romeo, Julie a tma, v. 1959)




Olemme Tsekkoslovakiassa, toisen maailmansodan ja Saksan miehityksen aikana. Nuorukainen Pavel on menossa elokuviin, kun hän näkee ikäisensä tytön istumassa puiston penkillä. Hän alkaa jutella tytölle niitä näitä ja huomaa äkkiä tytön käsivarrella Daavidin tähteä kantavan olkanauhan: juutalainen. He jatkavat jutteluaan, ja loppukaneetti on se, etteivät he pidä toisistaan yhtään. Esther (se on tytön nimi) yrittää päästä vanhempiensa kotikaupunkiin löytääkseen heidät, mutta on juuttunut Krakovaan ja yrittää löytää piilopaikan, missä voisi olla turvassa SS-joukoilta. Siinä mielessä ei ole onnistanut. Pavel ja Esther juttelevat vielä jonkin aikaa, ja lopulta Pavel saa tarpeekseen. Jatkaessaan matkaansa hän tuskittelee päässään, miten harmillinen tyttö oli.



Pian selvitellessään tunteitaan hän saa totuuden selville: hän on rakastunut Estheriin. Ajatus on selvä: hän ei menekään elokuviin vaan kääntyy takaisinpäin. Hän tarttuu tyttöä kädestä ja vie hänet isänsä räätälinverstaaseen, missä pitää tätä piillotettuna.



Rakastavaiset ovat vertauskuva asioista jotka saavat meidät tikittämään: eksyneitä, onnellisia, tyytyvät unelmoimaan unelmoimisesta. Tämän naiivimmaksi ei voi enää mennä. He keskustelevat kaikesta mahdollisesta: elämästä, juutalaisista, elokuvista, seksistä. He epäröivät kuitenkin rakastella, pelosta, että lumous särkyisi. He kaksi ovat toisilleen pakotie, keino päästä pois. Ihan tavallisia nuoria kumpikin. Lukija ei voi olla olematta onnellinen heidän puolestaan.



Kirjan näkemys ihmisen sisimmästä on näkemys nuoren sisimmästä. Hiomaton, ei mitään lukkoon lyötyä ydintä, kypsymätön. Usein maailma näkyy vain räätälinverstaan ikkunasta käsin mutta välillä voi juosta kerrostalon käytävillä. En ole varma, kuinka monta meistä tämä koskettaa, samalla lailla kuin Dachau ja Auschwitz eivät kosketa aivan kaikkia, mutta jokainen tuntee itsensä kaihoisaksi ja itkunsekaiseksi, kun seuraa nuoruutta sivusta.

Ei kommentteja: