Aavikonkukan terälehti

Sir Walter Scott: Ivanhoe (1819)

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Englantiin, sateisen ja harmaan taivaan alle; kostea tuuli puree poskia; tapahtumat näytellään vehmaiden puiden alla, linnoissa ja turnajaiskentillä; ritarien aseet kalahtavat sinkoillen kipinöitä; ollaan toden ja tarun rajamailla.

Ivanhoe on Romantiikan kirjallisuuden kuuluisimpia edustajia, ja se saavutti jo ilmestyessään suuren suosion. Se sijoittuu kirjamaailmaan, metaforien ja vertauskuvien gallerioihin, päästä keksittyihin tosielämän tilanteisiin ja loppuun asti hiottuihin teksteihin. Ritareita vilisevä keskiaika, johon romaani sijoittuu, on sekä hirvittävän realistinen että epätodenmukaisen unenomainen. Sellainen maailma, jossa leijonat makaavat ruusupedeillä. Elävää runoutta. Tapahtumat on koottu juuri oikeanlaista järjestystä noudattaen, ne ovat ahdettu täyteen juuri sopivasti toimintaa ja suvantohetkiä, kuitenkin pitäenlukijan koko ajan virkeänä. Keskusteludraamaa seuraa taistelukohtaus, turnajaisia kidnappaus, sen jälkeen kaksi mahtihenkilöä esittelevät toisensa toisilleen; linnan piiritys ja neidon ryöstö.

Brian de Bois-Guilbert on kunniastaan tarkka temppeliritari, joka on niittänyt mainetta Pyhän Maan ristiretkellä. Hän rakastuu Rebeccaan, yorkilaisen juutalaiskauppiaan, Isaacin, tyttäreen, mutta ei voi kosia tätä luokkaerosyistä. Kun Isaac ja Rebecca ovat matkaamassa metsän halki he joutuvat rosvojoukon yllättämiksi, jotka kuljettavat heidät metsän keskellä sijaitsevaan linnaan. Yksi rosvoista on de Bois-Guilbert. Hän pyytää Rebeccaa lähtemään mukaansa, mutta tämä kieltäytyy sillä hän ei katso voivansa lähteä sellaisen miehen matkaan, joka on ryöstänyt hänet niin raa'asti. Kun linnaa piiritetään Locksleyn jaarlin ja Rikhard Leijonamiehen toimesta, de Bois-Guilbertille ei jää muuta mahdollisuutta kuin yksinkertaisesti kaapata Rebecca mukaansa ja luovuttaa tämä viranomaisille noituudesta syytettynä, toivoen että tämä lepyttäisi hänet. Sana kuitenkin lähetetään Wilfred Ivanhoelle, niinikään ristiretkellä mainetta niittäneelle ritarille ja Rebeccan hyvälle ystävälle, joka lähtee pelastusretkelle vakavasta turnajaishaavastaan huolimatta.

Lopun turnajaiskohtaus Ivanhoen ja de Bois-Guilbertin välillä, jossa molemmat kaatuvat hevosineen, ei ole hätkähdyttävä pelkästään visuaalisen näyttävyytensä vuoksi. Se sisältää myös tärkeän yleisinhimillisen sanoman. Tärkeintä ei ole se, että voittaa, tärkeintä on se, että edes yrittää.

http://www.helmet.fi/record=b1503814~S9*fin