keskiviikko 14. heinäkuuta 2010

Mallenin suku


Catherine Cookson: Mallenin suku
Gummerus 2010
Mallenin suku on kertoo äkisti köyhtyneen mahtimiehen, Thomas Mallenin, suuresta elämänmuutoksesta 1880-luvun englantilaisessa maalaispitäjässä. Velkojat ovat kimpussa ja kartano on pakko myydä ja työntekijät saavat lopputilin. Kaikki muut paitsi uskollinen kotiopettatar neiti Brigmore ja palvelustyttö Mary. Thomas Mallen tarvitsee naisia, sillä hänen on huolehdittava nuoret sisarentyttärensä Barbara ja Constance avioliiton satamaan.
Mallenin poika Dick on tietysti renttu eikä hänellä ole asiaa jäädä asumaan perheen kanssa.
Isä Mallen on kovaluonteinen eikä hän ole tottunut vastaväitteisiin. Hänen tummissa hiuksissaan on erikoinen valkoinen raita. Samanlainen raita on monilla piirikunnan vekaroilla, sillä hän on kylvänyt siementään ahkerasti eri puolille piirikuntaa.
Yksi näistä valkoraitaisista on kiihkeä ja sisukas Donald, joka saa eräänä päivänä tietää todellisen isänsä, kun kaverit haukkuvat häntä äpäräksi. Donald on vain yhdeksän vuotias, mutta hän päättää jo tuolloin tulla osaksi Mallenin sukua.
Kirjan pääosio on Barbaran ja Constancen naimisiin pääsy. Jos asiat olisivat pysyneet ennallaan, mitään ongelmaa ei olisi, mutta köyhien tyttärien naittaminen on haasteellista. Barbara ihastuu Donaldiin, vaikka tämä on tavallinen tilallinen, tosin hyvin yritteliäs. Barbara joutuu epätoivoon, kun Donald haluaakin Constancen. Hänet eikä ketään muuta.
Constancen sydän puolestaan sykkii Donaldin sairaalloiselle velipuolelle, mutta hänen on pakko mennä naimisiin Donaldin kanssa.
Hääyöstä lähtien kaikki menee pieleen. Tästä alkaa myös kirjan paras osa. Cookson kuvaa taitavasti avioliiton helvettiä ja henkistä väkivaltaa, jota viha ja katkeruus ruokkivat.
Mallenin suvun trilogiaan kuuluvat Mallenin suvun (the Mallen Streak 1973) lisäksi Mallenin tyttö (the Mallen girl 1973) ja Mallenien paluu (1974). Ensimmäinen osa oli niin luettava, että epäilemättä luen muutkin osat. En tunne Cooksonia tarkemmin, mutta Mallenin suvusta pidin, koska tyyli ei ollut liian imelää.

Ei kommentteja: