Maagista ajattelua

Augusten Burroughs: Maagista ajattelua (Sammakko 2010).

Tässä faktan ja fiktion rajamailla seikkailevassa muistelmateoksessa seurataan kolme-neljäkymppisen kirjailijamiehen elämää. Tälle Manhattanilla majaansa pitävälle ja miehiä netti-ilmoitusten kautta deittailevalle kirjailijalle tuntuu sattuvan tavallista enemmän outoja kommelluksia. Päähenkilö on luonteeltaan varsin itsekeskeinen ja hieman neuroottinen tapaus, mutta hän myöntää itse auliisti puutteensa ja osaa kertoa kokemuksistaan hauskasti ja oivaltavasti, jolloin syntyy jotain sympaattista ja liikuttavaa. Rakkaudestakin päästään lopulta jyvälle, kunhan ensin on karistettu kannoilta epäsopivat ehdokkaat. Suomalaista lukijaa hauskuttaa myös newyorkilaisen elämänmenon urbaanius ja uusavuttomuus. Veikkaanpa että joku katajaisen kansamme asukki olisi selviytynyt näppärämmin kylpyammeeseen eksyneen hiiren karkottamisesta kuin Augusten, joka tarvitsee siihen suihkupullollisen Raidia, ammeellisen tulikuumaa vettä, litrakaupalla puhdistusainetta ja tunneittain televisionkatseluaikaa. Positiivisesti poikkeava lukukokemus, joka kolahtaa omaperäisyydellään ja hurtilla huumorillaan!

Kylmät hermot, kuuma veri

Arto Paasilinnan romaani Kylmät hermot, kuuma veri selkomukautuksena, jonka on tehnyt ammattitaitoinen ja tunnetusti hyvä ja arvostettu selkokirjailija Pertti Rajala.

Kirjaston uutuushyllyssä tämän kirja loisti kuin majakka tai pieni helmi. Ihastuin kirjan käteen sopivaan kokoon ja ennen kuin huomasinkaan olin hyllyttämisen sijaan lukenut tätä pikkuruista aarretta jo hyvän matkaa.

Olen lukenut Paasilinnan tämän teoksen ihan tavallisena kirjana ja nyt sitten unohduin lukemaan tätä tavallaan pikakelauksena.

Mutta, ahh kielen täsmäkauneus veti puoleensa ja jäin nalkkiin. Tästä kirjasta ei jäänyt mikään vivahde pois. Huumori kukki ja elämänlankaa kerittiin läpi Suomen historian. Kirja oli pakko lainata kotiin. Luin Antti Kokkoluodon koko tarinan siltä istumalta ja nautin!



Miten kävi ennustusten, että Antti kuolee 12.7.1990? Hän syntyi 1918 ja näin ennustettiin, että kuolinpäivä on 1990. Entä jos kuolemasta ei tullutkaan totta sinä päivänä?

Selkoversio

Tavallinen painos

Riiviölogiaa jokamiehelle

Christian Moser: Arjen ilkimykset - Riiviölogiaa jokamiehelle.
Riiviöiden taustat on tutkinut ja ulkoasun muotoillut mainio saksalainen kuvittaja Carolin Sonner.

Sekä Sonner että Moser pahoittelevat kirjassaan sitä, että tämän projektin myötä heistä tulikin parempia ihmisiä.

Arjen ilkimysten välillä on huomattu yhteistyön ja kilpailun vuorottelua! Ilkimykset myös verkostoituvat helposti keskenään!

Esimerkiksi sellainen ilkimys kuin Tie-tä-mät-tö-myys on Kaikkitietäväisyyden hyvä kaveri ja Tottumuksen jokapäiväinen työpari. Se tottelee Hyväuskoisuutta, tunnustaa Ylpeyttä eikä tunne Huonoaomatuntoa. Tietämättömyys  purjehtii Järjen lipun alla.

Lue lisää sivulta 18-19, siellä näet myös tämän riiviön kuvan!
kauneimmankin tekstin takana piilee sydämellinen piikki pistävä...

http://www.helmet.fi/record=b1917431~S9*fin

Mausteena Fernet Branca

James Hamilton-Paterson
Basam Books, 2004

Olipas herkullinen kirja. Kuin ranskalainen komedia (hienovarainen) verrattuna vastaavaan amerikkalaiseen (kohellus). Tämä kirja jää mieleeni pitemmäksikin aikaa. Olen yrittänyt mainostaa teosta yhdelle jos toisellekin, mutta kukaan ei mielipahakseni käy koukkuun. Olisipa joku, jonka kanssa yhdessä saisin ylistää kirjan avuja.

Kirja kertoo englantilaisesta Gerald Samperista ja itäeurooppalaisesta Martasta, jotka molemmat ovat hakeutuneet Italiaan Toscanan maaseudun rauhaan työskennelläkseen, Gerard kirjansa, Marta elokuvamusiikkinsa parissa. Heistä tulee lähinaapurukset osittain sen vuoksi, että lipevä kiinteistönvälittäjä on mainostanut heille naapurin viettävän mökissään tuskin kuukauttakaan vuodessa. Molemmille on yllätys, että melkeinpä pihapiirissä hääräilee jatkuvasti ärsyttävä naapuri, jonka kanssa pakostakin joutuu tekemisiin.

Gerald pitää itseään erittäin sivistyneenä ja lahjakkaana miehenä, joka kohtalon oikusta on päätynyt tunnettujen urheilijoiden haamukirjailijaksi. Marta on hänen mielestään moukkamaisuuden huippua edustava lihava homssu. Marta taas pitää Geraldia snobina, mutta harmittomana naapurin kuivakkapakaraisena ukkona, jonka juopottelu ja läträäminen varsinkin Fernet Brancan kanssa menee liiallisuuksiin. Oman lisänsä kirjalle antavat Geraldin kaikkea muuta kuin makunystyröitäni kutkuttavat erikoiset samaisella alkoholijuomalla maustetut ruuat ja koomisesti kuvatut kirjan muut sivuhenkilöt. Kirja etenee yllättävine juonenkäänteineen vuorotellen Geraldin ja Martan kertomana. Siinä missä hetki sitten on lukenut Geraldin kuvauksen jostakin tapahtumasta, saa kohta lukea Martan kirjeen sisarelleen samoista tapahtumista.

Kirjan valinta luettavakseni oli vähän kuin heräteostos kauppareissulla. Kirjan kansikuva oli värikäs ja veikeä. Mietin mihin viittaa kansikuvan musta kissa leikkuuveitsi hampaissaan, no tottakai resepteihin...

Kirja oli todella hauska ja kansiliepeen teksti "pirullisen älykkäästä kirjasta" ei ole mielestäni liioiteltua. Mutta seuraavaksi haluan jännitystä, taas kerran, joten siirryn lukemaan Harlan Cobenin kirjaa "Kadonneet".