Näytetään tekstit, joissa on tunniste tieteiskirjallisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tieteiskirjallisuus. Näytä kaikki tekstit

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Pienoismaailmanloppu jossain Brixtonin lähellä


John Wyndham: Käenpojat (The Midwich Cuckoos, v.1957)


Pieni englantilaiskylä joutuu toimimaan näyttämönä historialliselle hetkelle. Ensin kaikki sammuu Midwichissä, lamput, puhelimet, katuvalot, ihmiset. Kaikkien palatessa tajuihinsa osa kylän naisista huomaa olevansa raskaana. He synnyttävät lapsia, joilla on kullanhohtoiset silmät, hopeaan vivahtava iho ja yliluonnoliset kyvyt, joiden ansiosta koko kylä on pian polvillaan. Nämä lapset vanhenevat fyysisesti ja psyykkisesti nopeammin kuin normaalit lapset, he osaavat kaksivuotiaina yhtä paljon sanoja kuin tavalliset nelivuotiaat ja ovat yhdeksänvuotiaina fyysisesti neljätoistavuotiaiden kaltaisia. He saavat kyläläiset tappelemaan keskenään pelkällä tahdonvoimallaan ja estävät heitä lahtemästä kylästä seisauttamalla heidät paikalleen. On selvää, että nyt on kyse olemassaolon taistelusta: joko me tai he. Wyndham herättää tapahtumat eloon kuten vain hyvä kirjailija kykenee. Pelkillä sanoilla hän luo maailman, joka on täynnä mielikuvituksellisuuksia mutta jota voi ikään kuin koskettaa, haistaa, maistaa, nähdä ja kuulla. Muukalaislapset kultaisine silmineen ovat yhtä uskottavia kuin englantilainen kylä pubeineen ja kaksikerroksisine busseineen.



Englantilaismiljöö on uskottava ja kaikille tuttu, avaruusolioiden paneminen sen keskelle antaa sille jotain ylimääräistä: särmää. Kylmä todellisuus puhaltaa päähenkilöitä vastaan: he ovat voimattomia, tapahtumat etenevät vaudilla, jota he eivät voi pysäyttää, he ovat saapuneet ymmärtämyksensä rajalle. Jälleen kerran loistava 1900-luvun sielunmaailman kuvaus: ulkopuolinen, käsittämätön ja ylivoimainen uhka ja sen keskellä pieni ihminen, joka yrittää selviytyä sen kynsistä. Siinä mielessä Wyndham kuuluu kirjailijana samaan kastiin kuin Kafka ja Orwell. Scifiromaanit ovat hyviä etäännyttäjiä, hyvä keino tarkastella asioita objektiivisesti. Mielikuvitus-tai satuelementit auttavat asiaa, sillä kun tutun asian viereen panee jotain vierasta, tutun asia todellinen olemus; se mikä se on itsessään, korostuu. Sillä tavalla näemme jonkin asian sellaisena, kuin se on, eikä sellaisena, millaisena sen tuttuus saa sen näyttämään silmissämme.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Galileo's Dream


Kim Stanley Robinson: Galileo's Dream (2009).

Amerikkalaisen tieteiskirjailijan uutuusteoksessa Jupiterin kuita vuonna 3020 asuttavat ihmiset ottavat yhteyttä Italiassa noin vuonna 1610 elävään Galileo Galileihin ja kaappaavat tämän toistuvasti visiitille omiin maailmoihinsa.

Kirja lähtee hieman verkkaisesti liikkeelle. Alkupuolella teksti tuntuu hetkittäin enemmän Galileon elämänvaiheiden referoimiselta kuin kaunokirjalliselta teokselta. Galileon henkilökuvaan piirtyy myös epämiellyttäviä piirteitä. Lukija ihmettelee: mitä syitä tulevaisuuden jupiterilaisilla on olla kiinnostuneita tästä myöhäisrenessanssiajan rehvastelevasta tiedemies-keksijä-tähtitieteilijästä?

Parinsadan sivun jälkeen tarina lähtee kuitenkin lentoon. Lukija alkaa kuvitella ymmärtävänsä, mitä kaukaisen tulevaisuuden ihmiset Galileosta haluavat, ja mikä merkitys hänellä on ollut ihmiskunnan historiassa, ja mitä ajatuksia kirjoittaja on halunnut tällaisen vastakkainasettelun avulla välittää.

Taitavan tieteiskirjailijan tapaan Robinson osaa esittää mielikuvituksellisimmatkin asiat mahdollisen tuntuisesti. Aikamatkailu perustellaan tässä kirjassa teoreettisen fysiikan edistysaskeleilla, jotka ovat lopulta johtaneet kykyyn manipuloida ajan ja paikan kahleita.

Ja kuten kaikissa Robinsonin kirjoissa, tässäkin annetaan tieteellisten innovaatioiden ohella mukavasti painoarvoa myös psykologiselle ihmiskuvaukselle ja inhimillisille pohdinnoille ylipäänsäkin... :-)

Aiheesta kiinnostuville kannattaa vinkata pari muutakin saman kirjoittajan teosta:

Forty Signs of Rain, Fifty Degrees Below, Sixty Days and Counting – Ilmastonmuutoksesta kertova sarja kuvaa humoristisesti ihmisten kykyä sopeutua muuttuviin olosuhteisiin ja pohtii myös vakavammin ihmiskunnan mahdollisuuksia hillitä ilmastonmuutosta tieteen ja politiikan keinoin.

Red Mars, Green Mars, Blue Mars – Mars-planeetan asuttamista ja maankaltaistamista käsittelevä sarja on Robinsonin varsinainen mestariteos, johon hänen maineensa scifi-kirjailijana perustuu.

Antarktika – Etelämantereelle sijoittuva seikkailu on Robinsonin ainoa suomennettu romaani: persoonallinen sekoitus extreme-elämyksiä, luonnonsuojelua, tieteentekoa ja koskettavia ihmiskohtaloita.