Dillon: Paritanssia

Lucy Dillon: Paritanssia (2010)

Kirjan puffitekstit puhuvat tanssii tähten kanssa tyylisestä lukuelämyksestä ja siksi aloitinkin tämän vaaleanpunaisella koristellun kirjan lukemisen hieman pitkin hampain. Rakastan tanssia, mutta en mitään tähtikultti- tai showmeininkiä ja arvelin tarinankin tosi köykäiseksi.

Mutta kirja yllättikin positiivisesti, eikä yhtään harmittanut, että olin valinnut sen matkakumppanikseni estämään hotellikuolemaa.

Kirjan kansien välissä oli monta juonta:

- Mihin on kaikonnut rakkaus? Missä piileksii himo?

- Nuori aviopari, jolla on lapsia ja joudutaan tekemään uravalintoja ja uhrauksia milloin työlle ja milloin kodille.

- Miehen ja naisen roolijako ja tasa-arvokysymyksiä, eri ikäpolvien näkökulmasta

- Harrastusten tärkeys tai niiden uupuminen

- Sammuva/sammunut tähteys, mentorointi ja luopumisen tuska

- Lapsuuden angstien läpikäymistä ja äiti-lapsi suhteen punnitsemista

- Menneen ikävä ja säilyttämisen tarve, rakkaus pysyvään ja pysyvyyteen.

- Kulttuurihistoria ja vanhojen rakennusten asema nykyaikana.

Kaikki tämä kietoutuu yhteen ja tango soi!


Lue kirja ja lähde lavatansseihin..................


http://www.gummerus.fi/page.asp?sivuID=282&component=/ACBoard/uutiset_juttu.asp&recID=2264

Edelleen Alice

Lisa Genova: Edelleen Alice (2009)

Vaikka olisi millainen menestynyt fiksu viisikymppinen ja viehättävän älykäs professorisnainen niin muistisairaus voi yllättää. Kirja kertoo Alzheimerin taudista. Alice,kognitiivisen psykologian professori, saa alzheimer-diagnoosin. Kyse ei ollutkaan työpaineiden aiheuttamasta muistamattomuudesta.

Edelleen Alice pitää lukijan otteessaan alusta loppuun. Tämä ei ehkä ole ihan nuoren ihmisen lemppari kirja, mutta sellainen ihminen, jonka lähipiiriin kuuluu jo tautia sairastava tai sen ensioireista kärsivä, ei taida pystyä jättämään kirjaa käsistään. Tiedossa on takuuvarma uneton yö, kun kirjan tarina koukuttaa lukemaan kirjan kannesta kanteen. Se pitää otteessaan.

Kirja on hellä ja lohdullinenkin. Sairaudestaan huolimatta päähenkilö säilyttää
minuutensa, vaikka ilmaisukyky menetetäänkin. Kirjailija kirjoitti aluksi kirjalle toisenlaisen lopun, mutta onneksi hän muutti sitä ja syntyi tällainen päätös tarinalle. Taitavaa työtä.

Kirja jättää kroppaan lämpöä ja aivoille ajateltavaa.
Kunpa muistaisin tämän kirjan sitten kun, joku asiakas vuosien kuluttua kysyy alzheimerin taudista kertovaa romaania.

http://wsoy.fi/yk/products/show/80871

Barbettan Muodistamo Los Milagros

Maria Cecilia Barbetta: Muodistamo Los Milagros (2010).

Tämä ihana kirja on kuin jokin espanjankielinen telenovela. Kirjassa on tarinaa eteenpäin vieviä kauniita ja mielikuvitusrikkaita sivuja tekstisivujen joukossa.

Marianan, ompelijan, tarinaa kannattaa seurata tarkasti, ei saa seota kaikkeen muuhun kivaan, mitä kirjan kannet pitävätkään sisällään ;). Paikkana on ihana Buenos Aires. Kirja on muuten valittu Saksassa vuoden 2008 kauneimmaksi kirjaksi!

Uskon, että sinunkin kannattaa antaa vapaa-ajastasi hippunen tämän kirjan tarinalle. Jos säät ovat suotuisat, voi tämän kirjan parissa polttaa vahingossa ihonsa auringossa. Suosittelen aurinkovoidetta, jos luet ulkona.
Tarina kantaa ja vei kyllä allekirjoittaneen mukanaan.

Tästä esikoisromaanistaan on kirjailija saanut Adelbert von Chamisso Promotional -palkinnon (2009) sekä parhaalle saksankieliselle esikoiskirjalle myönnetyn Aspekte-palkinnon (2008). Teoksen kääntämiseen on saatu tukea EU:n Kulttuuri-ohjelmasta. Lähde: http://www.atenakustannus.fi/index.php?pagecat=3&page=kirja&kirjaluokka_id=1&kirja_id=293

Lisää linkkejä:
http://fi.risingshadow.net/index.php?option=com_library&Itemid=67&action=book&book_id=5936

http://www.ksml.fi/viihde/kirjat/maria-cecilia-barbetta-muodistamo-los-milagros/552578

Lukupiiriläiset suosittelivat Väisästä

Tämän päiväisessä lukupiirissä nousi esiin myös kiinnostava ja hyvin kirjoitettu trilogia, jonka on kirjoittanut Hannu Väisänen.

Trilogian ensimmäinen osa on nimeltään Vanikan palat.
toinen osa Toiset kengät ja viimeinen ja uusin teos on nimeltään Kuperat ja koverat.

Itse en ole näitä kirjoja lukenut ja olisikin mukavaa, jos joku nämä lukenut kirjoittaisi tähän blogiin lukukokemuksestaan. Onko niin, että tapahtumapaikkana on Oulu ja varuskunta siellä?

Seuraavan kerran lukupiirissä 26.4.

Lukupiiri kokoontuu jälleen seuraavan kerran toukokuussa, 26.
silloin keskustelemme Tommi Melenderin kirjasta Ranskalainen ystävä.

Kustantaja kertoo näin:
...Joel Raento on suomalainen näytelmäkirjailija ja julkkisluennoitsija, joka tienaa hyvät rahat eliitin härnäämisestä. Identiteettikriisin jälkeen hän vetäytyy ranskalaiseen pikkukaupunkiin omistautuakseen Gustave Flaubertin teosten lukemiselle. Siellä hän tapaa Marcel Daigneault’n, tragedian kokeneen entisen lehtorin ja nykyisen kuljetusyrittäjän, joka joutuu ajamaan pimeitä keikkoja rikollisliigalle. Heitä yhdistävät tyylin ja arvokkuuden kaipuu sekä ikävä 1800-luvulle. Nykyaika on CNN:n uutisvirtaa kulttuurien yhteentörmäyksestä; terrorismia, taloutta ja ihmiskauppaa. Väistämättömien tapahtumien keriytyessä auki Joel ja Marcel oppivat jotain tärkeää itsestään, toisistaan, ystävyydestä ja ihmisen kyvystä tehdä hyvää armottomissakin olosuhteissa. Ranskalainen ystävä on tyylikäs kunnianosoitus eurooppalaiselle laatukirjallisuudelle....

Tänään on lukupiirit

Tänään keskustelemme klo 14 ja klo 18
Susanna Alakosken kirjasta Sikalat.

kirja kertoo ruotsinsuomalaisten elämästä ystadin kaupungissa, jonne on syntynyt ihan uusi lähiö Fridhem. Aika on parhainta/pahinta 70-lukua, suuren muuttoaallon aikaa.

Pikku Leenan kertomus on koskettava tarina selviytymisestä.

Elämän lempeät maut

Erica Bauermeister: Elämän lempeät maut (2009)
Tämä kirja pakoili minua monta kuukautta. Olin lukenut tästä kirjasta eräällä kirjallisuusfoorumilla ja nähnyt siitä vain kansikuvan. En painanut mieleen ,saatika että olisi kirjannut ylös, kuka oli kirjailija tai mikä oli kirjan nimi. Muistiin jäi vain aavistus tuoksuista, joita kirja lukijoissa oli herättänyt.

Kirja on esikoisteos. Monet ovat hyvin varovaisia tarttuessaan kirjaan, joka heti kirjan kannessa kertoo olevansa esikoinen. Tämä kirja liikkuu kirjastossamme Bestseller lainana edelleenkin. Meidän kirjastossa ei siis liene esikoisteospelkoa.

Miten sitten kohtasimme, me kaksi? Istuin toista kuukauttani kaunokirjallisuuden asiakaspalvelussa ja käsieni kautta virtasi erilaisia kirjoja, mutta viime viikolla me sitten törmäsimme. Kun näin kirjan hyllyssä, sisälläni läikähti lämmin helähdys. Siinäkö se nyt on....

Mietin voinko lainata sen "pois asiakkailtani". (Kirjastolaisena sitä aina ajattelee asiakkaan lukuintoa ensin.) Mutta halu nauttia jostain ihanasta, houkutteli enemmän ja lainasin sen viikonlopuksi. Uteliaisuus ja oma lukuhalu voitti palvelualttiuden.

Täyttyivätkö odotukseni? Kyllä, kirja oli vähemmän amerikkalainen hömppä kuin olin kuvitellut. Reseptit olivat hillitysti tekstin joukossa, ja ne olivat esillä vain silloin kuin niitä tarvittiin. Henkilöt olivat mielenkiintoisia ja joidenkin elämästä näkyi tekstissä myös enemmän kuin pintaraapaisu. Juoni ei nyt ehkä ollut mikään suuri älynväläys, hieman samantapaista kuin nämä nappi- lankakauppa teokset, mutta viihdyin kirjan rauhallisessa ilmapiirissä ja ihan todella nautin soljuvasta tarinan kerronnasta. Ja mikä parasta, kirja ei ole mikään järkäle vaan päättyy sopivasti. Kirja on kuin siinä kuvattu kukkakimppu, iloisia tulppaaneja, joiden joukossa on timjamin ja rosmariinin oksia.

Mistäkö kirja kertoo? No, ravintolasta, ruoanlaittokurssista, kurssilaisista, eri ikäpolvista, rakkaudesta ja sen menettämisestä ja sen hyväksymisestä. Se kertoo mausteen tuoksuisesta elämästä, ihmiselämästä.